Koululaishuumoria

tammikuu 5, 2009 at 7:36 am (Oppiminen ja opetus) ()

Kuopus on innostunut koululaisvitseistä, ja ennen joulua luimme niitä yhdessä. Mitään nauruhermoja räjäyttävää ei löytynyt, mutta yksi pikku-Kalle-vitsi oli oikeastaan aika osuva.

– Kalle, oletko oppinut mitään tämän tunnin aikana? kysyi opettaja.

– En, mä olen kuunnellut vain opettajaa.

Kalle taitaa olla samanlainen oppija kuin minä itse. Pelkkä kuunteleminen ei riitä, varsinkaan, jos aihe ei kosketa tai liity omaan kokemusmaailmaan. Itse kaipaan konkreettisia ”rautalankamalleja”; parasta on tietysti, jos saa itse väännellä sitä rautalankaa. Ainakin pitäisi saada osallistua keskusteluun asiasta.

Myös ”kantapään kautta” oppiminen tuntuu olevan itselle tehokas, joskaan ei miellyttävä, tapa oppia. Virheistä oppii ja siksi virheitä olisikin uskallettava tehdä ja ne olisi hyväksyttävä osaksi oppimisprosessia vai pitäisikö sanoa ihmisenä kasvamista. Virheiden pelko jähmettää toiminnan. John Dewey (1938) sanoi vapaasti käännettynä näin: ”Jokaisella kokemuksella on liikkeellepaneva voima, jonka arvoa voidaan arvioida sen perusteella, mihin se johtaa.”

Mainokset

5 kommenttia

  1. Reetta said,

    Tuossa vitsissä piilee paljon ajatusta vallitsevasta koulukulttuurista ja oppilaan roolista. Käykäämme muuttamaan sitä yhteisvoimin!

  2. Juha said,

    ”Ajatelkaamme usein syystäkin kritisoitua koululaitosta. En ymmärrä, että tällä totuuden tuottamisen alueella olisi väärin tietää enemmän kuin toinen, opettaa ja kertoa hänelle,
    mitä pitää tehdä, välittää tietoa ja opettaa hänelle taitoja. Ongelma on enemmänkin siinä kuinka näissä käytännöissä, joissa valta ei merkitse eikä ole pahuutta sinänsä, voi välttää sellaisen herruuden vaikutukset, jotka tekevät lapsesta opettajan mielivaltaisen ja tarpeettoman auktoriteetin kohteen tai alistavat opiskelijan autoritaarisen (abusively authoritarian) opettajan käskyvaltaan.” – St. Michel Foucault

  3. Päivi Kujamäki said,

    Totta on, että vallankäyttö ikään kuin kuuluu toimenkuvaan koululaitoksessa. Valtaa olisi siis osattava kayttää oikein ja oikeudenmukaisesti. Nykyäänhän tilanne voi kyllä olla niinkin päin, että oppilaat ja heidän vanhempansa käyttävät valtaa opettajaan nähden, joka saattaa olla tilanteessa se neuvoton ”uhri”. Syytteitäkin on nostettu koulua ja yksittäisiä opettajia vastaan melko kummallisin perustein.

  4. Taru said,

    Kirjoitat, että virheiden pelko jähmettää toiminnan. Toinen asia, joka usein jähmettää toiminnan on keskeneräisyyden pelko. Homma jumittaa, kun ei uskalla ilmaista omaa keskeneräistä ajatusta tai tekemistä toisille jatkojalostettavaksi. Liittyyköhän se jotenkin suomalaisuuteen, että ajatuksen pitää olla täydellinen ja ilmaisun loppuunhiottu ennen kuin sitä voi julkaista muille? Keskeneräisyyden sietämisessä – sekä itseltä että muilta – on ainakin minulle vielä paljon opettelemista.

  5. kravunkasvupiiri said,

    Just niin! Arvelen, että esim. meidän monien keskii-käisten esiintymispelko johtuu juuri siitä, että aina on koulussakin hiottu liikaakin pieniäkin esityksiä ja pyritty täydelliseen lopputulokseen. Onneksi nykyään on ”vapaatakin pudotusta”.

    Ja toisaalta aina pitäisi tähdätä johonkin suoritukseen. Jos alkaa vaikkapa opiskella, ensimmäinen kysymys monella on: Mikä susta sitten tulee?…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: