Kotiinpaluu

helmikuu 3, 2009 at 8:28 am (Aika, Ihminen, Runot) (, )

”Hän palasi takaisin. Ei sanonut mitään. Oli kuitenkin selvää, että jotain ikävää oli tapahtunut.

Hän pani maata vaatteet päällä. Hän veti viltin päänsä yli. Koukisti polvensa.

Hän on nelissäkymmenissä, mutta ei tällä hetkellä.

Hän on – vain sen ikäinen kuin äitinsä kohdussa, seitsemän nahan takana, suojelevassa pimeydessä.”…runo jatkuu.

(Szymborska)

Niin se on. Kukaan ei varmaankaan koskaan tule niin isoksi, ettei kaipaisi joskus sinne lämpöön, mistä on tänne kylmään maailmaan tullut.

Advertisements

2 kommenttia

  1. Iida Silvennoinen said,

    Tuohon runoon voi hyvin samaistua. Tunne on tuttu ja peiton alle ryömiminen lähes viikoittainen coping keino. Lähetin runon eteenpäin, koska se kuvaa hyvin sitä pientä herkkää ja haavoittuvaa lasta, joka meissä kaikissa elää. Nyt lähden juoksemaan tunnille.

  2. Päivi Kujamäki said,

    Mukavaa, jos runo lähtee kiertoon, tuskin Szymborskakaan on siitä pahoillaan, arvelisin päinvastoin. Mulle tuli muuten mieleen, ettei kai tällainen toisen runon siteeraaminen omalla sivulla netissä riko vain mitenkään tekijänoikeuksia…?

    Uneen uppoaminen on omakin pakokeinoni. Sääli niitä, jotka kärsivät unettomuudesta. Itselläkin oli sellainen jakso elämässä ja se on karmeaa, kun ei saa yölläkään rauhaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: