Elämää ”mahdollisuuksien” yhteiskunnassa

maaliskuu 8, 2009 at 2:46 pm (Politiikka, Yhteiskunta) (, )

Pistäydyin koululla kirja- ja tarviketilauksia tekemässä. Selkeästi nyt on säästölinja, ja ymmärtäähän sen,  koska homeremontti vie ison potin kunnan laihasta kukkarosta. Mutta jotenkin ihmetyttää, että silloin, kun aloitin työt parikymmentä vuotta sitten, kunnassamme sai tilata kaikenlaisia ihania ”kiiltopapereita” ja hankkia mieleisiä kankaita käsitöihin. Koulutyöhön oli varattu varoja yllin kyllin.  Meni muutama vuosi, ja aikaisemmin hyvinvoiva kuntamme olikin jossain ajankohtaisohjelmassa esimerkkinä köyhimmistä kunnista. Tuskin ne kiiltopaperit taloutta romauttivat (vai pitäisikö tuntea syyllisyyttä?) Enää ei vain ollutkaan niitä kouluille ”korvamerkittyjä” rahoja vaan kunta joutui itse tekemään vaikeita valintoja.  (Kuntamme puolustukseksi pitää sanoa, että kouluasiat ovat edelleenkin ihmeen hyvin verrattuna moneen muuhun kuntaan.)  Samoihin aikoihin, 90-luvun loppupuolella, kunta osti konsulttipalvelulta laatuarviointiohjelman, jossa oppilaista puhuttiinkin yht´äkkiä  asiakkaina ja jossa strategiat nousivat keskeisiksi sodan- ,anteeksi, koulunkäynnin käsitteiksi.  Nuorimpana ja (hölmöimpänä) opettajana minut ”valittiin” oman koulumme laatuohjelman toteuttajaksi (jonkun oli ”pakko”, kun kerta tällainen kallis ohjelma kuntaan hankittiin…) ja täytyy sanoa, että niin painavaa kivirekeä ja omaa ajattelumaailmaani vastaansotivaa hanketta en olekaan vetänyt. Ei auttanut, vaikka yritin kääntää strategiat ja asiakkaat koulun kielelle. Se ei vain toiminut!

Tämän päivän Itä-Savossa (8.3.) oli sosiaalipolitiikkaa koskeva juttu, joka oli otsikoitu ”Suomi matkii muualla hylättyjä malleja”.  Artikkeli perustui sosiaalipolitiikan emerita-professorin Briitta Koskiahon haastatteluun ja kirjaan ”Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa”. Palvelujen markkinoistaminen on tullut nyt Suomeen, kun muualla aletaan suhtautua siihen jo kriittisesti. Tilaajapuoli ostaa siis palvelut kilpailuttamisen  jälkeen julkiselta tuottajalta, yksityiseltä  yritykseltä tai järjestöiltä. Lähiruoka ei esimerkiksi pärjää tässä kilpailussa ja kouluruokailussamme saatetaankin syödä Keski-Euroopasta tulleita kasviksia ja  eineksiä lisääntyvässä määrin. Britaniassa tämä palvelujen ostaminen bulkkitavarana hylättiin jo 90-luvulla, koska siinä ei otettu tarpeeksi huomioon toiminnan sisältöä ja palvelujen ja tarpeiden erilaisuutta. Meillä sosiaalipolitiikkaa vaihdetaan täyttä päätä  palvelumarkkinoihin. Hälyttävää Koskiahon mielestä on se, että Suomessa tämä ei ole herättänyt kansalaiskeskustelua. Englannissa jokainen uudistus tehdään läpinäkyvästi ja alistetaan julkiseen keskusteluun vaiheittain.  Eikä Suomessa päätöksenteossa sanottavasti käytetä hyväksi  akateemista asiantuntemustakaan. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton toiminnanjohtaja Riitta Särkelä sanoo, että tällainen markkinapohjaisen palvelutehtaan pyörittäminen murentaa kunnan pitkäjänteistä  sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja ohentaa demokratiaa. Sen markkinoiminen ”mahdollisuuksien” politiikkana kuulostaa huonolta vitsiltä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: