Hienoa, ihanaa ja ihmeellistä!

maaliskuu 22, 2009 at 4:54 pm (Arki/juhla, Perhe, suku, koti, Ystävät) (, )

Tässä blogimerkinnässäni aion kehua ja ylistää omiani ja läheisiäni. Jos se jotakuta ärsyttää jo ajatuksena, kannatta jättää tämä lukematta. Halu kehua omia taitaa periytyä karjalaiselta evakko-mummoltani, jonka useimmat lauseet alkoivat ”mei” Päivi/Risto/Lilja/Reijo teki sitä ja tätä.  Miehellenikin hän sanoi usein: ”Sie oot kova (=hyvä)!” Joskus tämä  kotipiirin ylistys  tuntui kiusalliseltakin, mutta enimmäkseen se tuntui hyvältä ja vahvisti.

Siispä Hallelujah! Kevään valon lisääntyessä alkaa perheessämme moni asia valmistua: Esikoisen kirjoitukset ovat onnellisesti ohi. Ja  ihailen, miten hän kirjoitti pitkän matematiikan ja luonnontieteitä, vaikka vanhemmilla ei ole paljon minkäänlaista käsitystä niistä. Keskimmäisen tyttären viulunsoitto on tänä vuonna kehittynyt entisestään, ja uuden musiikin konsertissa kuuntelin liikuttuneena  hänen tulkintaansa Rautavaaran Notturno e danzasta. Notturno-osa on hienon enteilevä ja Danza kiihkeä. Kappaletta on hiottu tämä lukuvuosi, ja kehitys kuuluu. On ihmeellistä, että lapset osaavat jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme hallitse ollenkaan!

Vuonna 1990 mieheni sai kuningasajatuksen ja kutsui kavereita koolle talvipäiville, joita on vietetty sen jälkeen vuosittain. Tapahtuman ”formaattiin” kuuluu kisailua ja liikuntaa päivällä  ja iltamat illalla, lisäksi saunotaan ja syödään hyvin. Tänä vuonna, nyt viikonloppuna, pelasimme hankipalloa jättipallolla. (Todella fyysinen laji puolen metrin umpihangessa…!)  Lisäksi teimme kaksi mainosvideota (ei julkiseen levitykseen) tulevaa juhlavuotta ajatellen. Iltamissa oli taas loistavaa ohjelmaa ”vapaalla pudotuksella”. Melkein kaikki ovat sellaisessa työssä, ettei aikaa jää paljon valmisteluihin eikä hiomiseen. Eikä kukaan varsinaisesti työn puolesta kovin paljon urheile tai esiinny, joten on ihanaa ainakin kerran vuodessa irrotella, leikkiä  ja olla ”tähti” lavalla. Siis ylistys koko porukalle! Vive la Compagnie!

Tiedän, että yleensä huhtikuussa en ole näin myönteinen ja vireä, joten tämä on jonkinlaista sparrausta kestämään kuukausi, joka on mielestäni tosiaan kuukausista julmin. Silloin saattaa iskeä kevätväsymys, enkä jaksaisi kuin kuunnella ja katsella,  kuinka kevät raivaa voimalla talven tieltään pois.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Iida Silvennoinen said,

    🙂 Ihanaa, kun joku noin iloisesti ylistää toisia ihmisiä! Olen myös sitä mieltä, että hyviä ja arvostavia kommentteja kuulee aivan liian vähän. Täytyy myöntää, että monesti olen ajatellut ’vau, kylläpä on upeaa’ mutta en ole uskaltanut mennä sitä ääneen sanomaan. Olen kaiketi jänishousu. Parhaimpia itsetunnon rakentajia on ehdottomasti ollut äidiltä ja isältä saadut kommentit. Pystyn edelleenkiin elämään uudestaan kaikki äidin auliist jakelemat ’hienoa lapseni’ kehut ja tuntemaan miten ylpeänä silloin seisoin. Onneksi niitä saa edelleen. 🙂 Olen nähnyt mitä, erityisesti vanhempien, kannustamattomuus saa aikaan. Saatikka sitten suoranaiset moitteet, jotka kohdistetaan persoonaan ja ulkonäköön. Sillä tavalla ei tule, kuin epävarmoja ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa itseään. Kehutaan siis toisiamme!

    • Päivi Kujamäki said,

      Ihana kommentti Iida!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: