Autuaita ne, jotka toisia armahtavat

maaliskuu 26, 2009 at 11:51 am (Ihminen) (, , , , )

Kirjoitin tänään Itä-Savon Lukijan Mielipidesivulle kommentin, jolla otan  kantaa Savonlinnan kirkkoherran suhtautumiseen homoja kohtaan. Hän näkee homouden kehityshäiriönä ja kieltäytyy siunaamasta heitä.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat (Matteus 5:7)

Olen sekä surullinen että vihainen Savonlinnan kirkkoherran ja hänen
laumansa suhtautumisesta homopareihin. Enkä ollenkaan ihmettele, että
kirkosta eroaminen on yleistynyt. Olen itse kokenut seurakunnan
turvalliseksi paikaksi jo päiväkerhosta alkaen ja olin jonkin aikaa
nuorempana seurakunnan palkkalistoillakin. Minulla on ollut sellainen
harhaluulo, että seurakunta on kuin koti, jonne voi tulla sellaisena
kuin on. Vasta näin keski-ikäisenä olen huomannut, kuinka
suvaitsematon ja tuomitseva yhteisö se voi olla.

En ole teologi, mutta minusta ei ole ihmisen tehtävä asettua ikään
kuin Jumalaksi luokittelemaan jyviä akanoista ja määrittelemään,
kenellä on ”kehityshäiriö”. Seksuaalisuus on myöskin niin
henkilökohtainen asia, että toivoisin, ettei ihmisiä sen perusteella
laitettaisi paremmuusjärjestykseen. (Olisi varmaan sitten syytä jopa
määritellä se oikea ja ”normaali” yhdyntäasento,joka ilmeisesti
epäilemättä on tässä yhteydessä lähetyssaarnaja.) Eikö jokaisesta
meistä tuntuisi kiusalliselta ja pahalta, jos omaa seksualisuuttamme
käytäisiin ruotimaan ja arvostelemaan julkisesti? Homot ovat tähän
tottuneet.

Ihminen kaipaa siunausta erityisesti monissa elämän merkkikohdissa,
jonkin uuden vaiheen alkaessa. Tuntuu oudolta ja kristilliselle
elämänkatsomukselle vieraalta, että kirkko kieltäisi sen. Ilmeisesti
tämä siunaamisen kieltäminen liittyy jotenkin siihen, miten
kirkkoherramme määrittelee synnin. En itsekään menisi siunaamaan
esimerkiksi kenenkään murha-aikeita. Mutta millä perusteella homous on
syntiä? Eikö synnin määritelmäksi riitä se, ettei tee toiselle tai
itselleen pahaa? Kannattaa myös muistaa, että jokainen homo on jonkun
lapsi. Entä jos Sammeli Juntusen lapsesta tulisi homo? Vai onko tämä
kokonaan pois suljettu ajatuskin?

Tunnen monta ihanaa ihmistä, jotka ovat myös homoja, mutta ennen muuta
he ovat ihmisiä. Ja jokainen meistä on syntinen, joka tarvitsee armoa.

Mainokset

3 kommenttia

  1. Iida Silvennoinen said,

    Hienoa, että tällaisiin asioihin otetaan kantaa. Minä olen kokenut kristinuskon tärkeänä erityisesti juhlatilanteissa, mutta myös arkipäivässä. Monta kertaa kirkon penkissä istuessa konfirmaatioiden tai häiden aikana, on oma paha olo tullut mieleen ja kyynel noussut silmäkulmaan. Silloin, kun on tullut epäusko ja paniikki, yllättäen lukee hiljaa mielessään jonkinlaisen rukouksen, vaikken koskaa ole kokenut olevani erityisen uskonnollinen. Elämän kuoppaisemmilla kohdilla uskonto tukee ja antaa toivoa. Nyt, kun omassa elämässä on tullut ensimmäinen todella hankala jakso, jolloin uutta muotoa hakee oma identiteetti, perhesuhteet ja suhde muuhun yhteiskuntaan, kirkko kääntää selkänsä. Se ei tullut suoranaisena yllätyksenä, mutta surullisena asiana kuitenkin.

    • Päivi Kujamäki said,

      Surullista tosiaan ja kyllä kirkko näin myös helposti menettää seurakuntalaisia. Ei tarvi ihmetellä, jos jumalanpalveluksissa sitten istuu vain muutama tiukkapipo. Varsinainen ”uskonpuhdistus”! 😦 ARG!

  2. Päivi Kujamäki said,

    Mielipiteeni julkaistiin tänään (1.4.) Ja oikeastaan onneksi siitä oli ”sensuroitu” tuo provosoiva ja vähän alatyylinen yhdytäasento-juttu, samoin Sammeli Juntusen nimi. Parempi niin. Äkäpäissä sortuu helposti loukkaaviinkin ylilyönteihin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: