PMMP

maaliskuu 27, 2009 at 7:42 am (Musiikki) ()

Latasin eilen patterini PMMP:n keikalla. Jotenkin merkityksellisen keikasta teki se, että olin ensi kertaa ravintolakeikalla esikoiseni kanssa. Eihän meitä äitejä, ainakaan täysi-ikäisen, tainut muita yleisössä olla. Joskus olen vähän pelännyt, että keikallakäynti näin iäkkäänä olisi  jotenkin naurettavaa. Tarkoitus  ei tosiaankaan ole ”sekaantua” nuorisoon (eikä se enää olisi kyllä mitenkään mahdollistakaan…).

Veri vaan vetää keikalle!  Elävä musiikki on ollut itselle jo nuoresta lähtien tapa nousta arjen yläpuolelle. En tarvitse muuta huumetta. Muistan, miten hienoja ensimmäisiä live-kokemuksia olivat jo kevätretket ala-asteella  Lahden kaupunginorkesterin konserttiin.

Ja tämä viimeisin sitten! Minusta PMMP on yksi Suomen energisimmistä lavaesiintyjistä. Näissä nuorissa naisissa on enemmän kuin molemmat puolet. Musiikki on niin monipuolista, laulu puhdasta, aiheet ja lyriikat koskettavia, ajankohtaisia ja kantaaottavia. Paula on ihanan viehko ”olento”, niin tyttömäinen ja kuitenkin jotenkin kuin pikku ”jätkä”. Mira rauhallisempi ja ehkä ”turvallisempi”. Molemmilla on sanottavaa eivätkä he vaikene!! ”Se vaikenee, joka pelkää”! (biisi uudelta levyltä)

Oma lempparini on kyllä edelleenkin ”Mummola”; sen mukana ”riehuessa” tulee niin iätön olo. Tosin ikä tuntui sitten kotona, kun suonta veti ihan tajuttoman vietävästi, mutta kyllä se riehuminen oli senkin arvoista.

Taustalla soi nyt  uusin levy Veden varaan. Soundit ovat ehkä seesteisempiä kuin aiemmin, punkkia on vähemmän. Mutta sanomaa ja ajankuvaa löytyy (esim. Taajama, Pariterapiaa). Eiliseen kannanottooni viitaten lopuksi katkelmia biisistä San Francisco: ”En kanna kaunaa enkä kaipaa tänne koskaan. Kun äiti kuolee, lähden viimein kaupunkiin. En muista niitä, jotka nyt muo hieroo paskaan. Jos laitan silmät kiinni nousen taivaisiin. Ne huutaa raivoissaan: ”Ei, mies ei toimi noin!”….En niele tuskaa, vaan shampanjaa virtanaan, verhoudun paljetteihin päästä varpaisiin…Ei pilkkaa suut, ei nouse sormi yksikään. En enää pelkää etten ketään löydäkään ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan, ruumiin vanki koskaan en ollutkaan.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: