Koulutulokkaat, untuvikot

huhtikuu 29, 2009 at 10:41 am (Ihminen, Kasvu, Kasvatus, Koulu, Oppiminen ja opetus) ()

Otin tänään jo askeleen työmaalle päin, kun suunnittelin tutustumispäivää tuleville ekaluokkalaisilleni ja kirjoitin heidän huoltajilleen kirjeen. Joka kerta aloittaessani ekaluokkalaisten kanssa tunnen saaneeni kunniatehtävän, johon tiedän jo kokemuksesta sisältyvän paljon vastuuta, mutta myös vastapainoksi paljon hauskoja hetkiä. Ekaluokan ope on usein jopa esimerkki ja ihanne. Kerran yksi pieni veikeä pirpana viittasi ja sanoi haluavansa isona opettajaksi. Olin tietty imarreltu ja tiedustelin, miksi se on hänen toiveammatinsa. Tytön vastaus oli: ”No, kun ei tarvi tehdä mitään…” Toisaalta, eikös se olekin opettajalle haaste tehdä itsensä tarpeettomaksi….Samoin nauratti, kun sain vuorotteluvapaalla postia viime vuoden luokaltani. Monet kertoivat pärjäävänsä hyvin ilman minuakin.

Parasta tämän ikäisten lasten kanssa on juuri se välittömyys, aitous ja avoimuus. Palautetta saa pyytämättäkin. Ja ihan oikeasti olen aina todella iloinen, kun joku oppii jotain uutta, erityisesti tietty lukemaan oppiminen on se suuri juttu. Ja sitä toivon, että jokaiselle löytyisi ystävä. Toisaalta monesti joutuu myös suremaan sitä, miten paljon ikäviäkin kokemuksia on saattanut jo sisältyä niinkin pienen ihmisen elämään.

Blogisurffailuillani osui silmiini Robert Fulghumin ajatelma siitä, että hän on oppinut kaiken, mitä todella pitää tietää, jo lastentarhassa. Kirjoitin sen vanhempien kirjeeseenkin.

“Kaikki mitä minun on todella tarvinnut tietää opin jo lastentarhassa:

Jaa kaikki.
Pelaa reilua peliä.
Älä lyö ihmisiä.
Pane tavarat takaisin sinne, mistä otit ne.
Siivoa omat sotkusi.
Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun.
Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta.
Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään.
Vedä vessa.
Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää.
Elä tasapainoista elämää – opi jotakin ja ajattele jotakin ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja leiki ja tee työtä vähän joka päivä.
Ota nokkaunet iltapäivisin.
Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa.
Tajua ihme!”

Noilla ohjeilla pärjää pitkälle ja niiden opettelu on kyllä elinikäinenkin tehtävä. Itseä kosketti erityisesti ”Pidä toista kädestä” ja ”Tajua ihme!”

kestolinkki Jätä kommentti

”Kosketelkaa toisianne!”

huhtikuu 28, 2009 at 11:19 am (Ihminen, Rakkaus, Välittäminen, Ruumis) ()

Holle Holopainen kehotti meitä Frank Pappa Showssa  koskettelemaan toisiamme. Eikä se huono ohje ollutkaan. Huomasin italialaisten vaihto-oppilaiden vierailun aikana, kuinka paljon enemmän he halivat ja antoivat toisilleen poskisuudelmia. Meidän 7-vuotiasta kuopustakin, jolla on muuten tosi suloiset hamsteriposket, silitteli moni. Jostain naistenlehdestä muistan lukeneeni, että hyvä kosketus mm. laskee verenpainetta, ja monien vaihtoehtohoitojen ja hierontojen suosio piileekin varmasti kosketuksen kaipuussa. Suomalaisetkaan vastarakastastuneet eivät voi pitää näppejään erossa toisistaan, mutta koskettelu näyttää kyllä vähenevän suhteen vanhetessa.

Arvelen, että juuri kosketus olisi vanhainkodin vanhuksillekin parasta hoitoa. Itse kuvittelisin, että kaipaisin sitä paljon enemmän kuin sanoja ja puhetta, jota on siihen ikään mennessä varmasti kuullut jo ihan tarpeeksi. Paras tapa kuollakin olisi läheisen silittäessä tai pidellessä kiinni.

Sain kosketuksen tärkeydestä vahvistusta tänä aamuna, kun ajatuksissani tarjosinkin heti paitaa kuopuksen päälle. Tämä kommentoi hieman hämmästyneenä ja närkästyneenä: ”Äiti, meinaatko poiketa aamurutiineista?!” Blogissani ”Mitä on äidin kieli” kerroinkin näistä ”silitysrutiineista”.  (Tuo linkitykseni taitaa olla vähän kömpelö, kun en ole asiaa aiemmin harrastanut.)

 https://kravunkasvupiiri.wordpress.com/2009/01/16/mita-on-aidin-kieli/

kestolinkki Jätä kommentti

Neiti Kevät on tullut takaisin

huhtikuu 26, 2009 at 1:45 pm (Kirjat, Luonto, ympäristö, maisema) (, )

Tänä vuonna kevät tuli miltein yhdessä yössä. Vielä viisi päivää sitten kehotimme italialaista vaihto-oppilastamme kokeilemaan, kuinka hanki kantaa pakkasyön jälkeen, ja nyt sama, silloin lumen peittämä kenttä, on aivan sula. Viime keskiviikkona tajusin, että melkein kaikki muuttolinnut olivat tulleet yhtenä äänekkäänä sekakuorona takaisin. Sinivuokot ovat  puhjenneet tänään kukkaan pensaan alle. Kuukausista julmin olikin tänä vuonna yllättävän lempeä, eikä kiduttanut meitä kauaa rumalla loskakelillä.

Koulussa ollessani luen jokaiselle luokalleni keväisin Ronja Ryövärintytärtä. Ronja osaa olla keväässä. Samalla tavalla itsekin haluaisin vain olla: kuunnella, haistella ja katsella auringon lämmössä kevään kehittymistä. Keväällä kaikki tapahtuu niin ohikiitävän hetken aikana. Jos et ole paikalla silloin, menetät sen kokemuksen.  ”He olivat hetken hiljaa ja kuuntelivat, miten heidän metsässään visersi ja suhisi ja mörisi ja lauloi ja lorisi.” (Lindgren, s. 109.)

”Minä voin ihan hyvin vain istua tässä ja olla keväässä, sanoi Birk. Ronja katsoi häntä salavihkaa ja mumisi hiljaa: -Siksi minä sinusta pidänkin, Birk Borkanpoika. Birk ja Ronja istuivat pitkään hiljaa ja olivat keväässä. He kuulivat mustarastaan laulun ja käen kukunnan täyttävän metsän. Kivenheiton päässä kuppelehtivat vastasyntyneet ketunpojat luolansa ulkopuolella…Ihan lähistöllä auringossa makasi kaikessa rauhassa kyykäärmenaaras, joka pian saisi poikasia. He eivät häirinneet kyytä eikä se heitä. Kevät oli kaikkien aikaa.” (Lindgren, s. 110-111.)

kestolinkki Jätä kommentti

”Kui nee kaik mun pihallan ova?” (Heli Laaksonen)

huhtikuu 23, 2009 at 8:25 am (Luonto, ympäristö, maisema)

Se on alkanut: Linnut laulavat taas. Hiljainen talvi on väistynyt: ”Kurje huutava ko mää pese tukka.” (HL) Ilmassa on liverrystä, viserrystä, kujerrusta, siritystä, särinää, huhuilua, kuminaa, raakkumista, vislailua: kaikenlaisia kutsuhuutoja soitimelle.  Ihana polyfoninen sinfonia!

Ps. Lähipellolle on kokoontunut yksitoista joutsenta!

kestolinkki Jätä kommentti

Yhteenvetoa aihekokonaisuuksista

huhtikuu 21, 2009 at 5:01 pm (Aihekokonaisuudet, Tutkimus)

Nyt kaikki seitsemän aihekokonaisuutta on käsitelty. Aika jännä juttu; kyselyn vastausten perusteella nousivat esiin samat kolme aihekokonaisuutta, jotka itsekin valitsin tärkeimmiksi, eli: ihmisenä kasvaminen, vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta sekä viestintä ja mediataito. Kaikki muutkin aihekokonaisuudet ovat toki tärkeitä, mutta ehkäpä vastanneet opettajat järkeilivät, samoin kuin minäkin, että kaiken perusta on juuri ihmisenä kasvaminen. Vasta sen varaan voivat muut aihekokonaisuudet  rakentua.  On tärkeää, että oma itsetunto on kehittynyt, että osaa tehdä eettisiä valintoja ja että tuntee omat vahvuutensa oppijana ja myös ne puolet, joita pitää kehittää. Kun arvostaa itseään, antaa arvon myös toisille ja osaa toimia ryhmässä.  Se on mielestäni juuri sitä ihmisyyttä. Seuraavaksi järkeilin, että eipä muita aihekokonaisuuksia pääse edes harjoittamaan, jos emme pidä ympäristöstämme huolta. Viestintä ja mediakasvatus valikoitui kolmanneksi, sillä yhteys muihin on mielestäni tärkeää, samoin itsensä ilmaiseminen ja ns. julkinen järjen käyttö. Joten ”pyhäksi kolminaisuudeksi” muodostui ympäristö/luonto, yksilö ja muut ihmiset/yhteiskunta. Kaikki aihekokonaisuudet ovat toisiinsa monin tavoin yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Ihmisenä kasvaa eri aihekokonaisuuksia yhdessä muiden kanssa käsitellessä. Voi sanoa, että tästä kaikesta  muodostuu se maailma, jossa elämme, tai ainakin kuva siitä.

kestolinkki Jätä kommentti

Ihminen ja teknologia

huhtikuu 20, 2009 at 2:58 pm (Aihekokonaisuudet, Kasvu, Kasvatus, Tutkimus) ()

Viimeinen vaan ei vähäisin. Valitettavasti itselleni vaikea. Pyörä ja vipu keksintöinä ovat vielä ymmärrettävissä, mutta kaikki kehittelyt siitä eteen päin ovat minusta aivan käsittämättömiä. Jos minunlaisista ihmisistä olisi ollut aikoinaan kehitys kiinni, eläisimme vieläkin savupirteissä. Ja tuntuu aivan uskomattomalta, ettei siitä edes vielä kovin pitkä aika ole, kun täällä Suomessa elettiin niissä savupirteissä ja nyt Suomi on yksi teknologian huippumaista. Surffaillemme netissä, lähetämme tekstiviestejä ja skypetämme. Keittiömme ovat täydellisesti koneistettuja,  ja sähkökatko onkin siksi aina pieni katastrofi. Leikkaussaleissa on robotteja, kasveja ja eläimiä kloonataan, geenejä manipuloidaan… En olisi tätä kaikkea uskonut, jos siitä olisi minulle kerrottu silloin ”Orwellin vuonna 1984”, kun aloitin opiskeluni. (Silloin Orwellin profetiat eivät muuten tuntuneet vielä niin osuvilta, mutta nythän  Isovelikin valvoo jo tehokkaasti…)

Teknologian kehitys on ollut niin nopeaa, että monet meistä opettajista ovat pudonneet kärryiltä. Selvitykset osoittavat, että esimerkiksi tietotekniikan hyödyntäminen vaihtelee paljon eri koulujen ja opettajien kesken. Oppisisältöjä eri oppiaineisiin on toisaalta tullut paljon lisää, ja kun tuntikehystä on samalla vähennetty, uskon, että moni opettaja ajattelee oppilaiden  jo ihan tarpeeksi istuvan koneen ääressä kotonakin ja satsaa siksi koulussa ennemminkin kontaktiopetukseen, tai esim. ilmaisuun. Mielessä kuitenkin painaa se, että tietotekniikan alkeet, ja enemmänkin,  pitäisi opettaa…mutta kuinkas opetat, kun muna on jo kanaa taitavampi. Juuri tietotekniikan käsittelyyn kaivattaisiin kouluissa enemmän esimerkkejä toimivista  käytänteissä, joissa tietotekniikka liittyy luontevasti eri oppiaineiden käsittelyyn. Toisaalta monessa koulussa kaivattaisiin myös enemmän koneita, tosin joissakin kouluissa laitteita kyllä löytyy, mutta ei taitoa eikä halua niitä käyttää. Oppilaat ovat siis kovin eriarvoisessa asemassa tässä mielessä. Samoin käsityön,  tekniikan ja fysiikan integrointia olisi syytä lisätä. Lapsista on yleensä tosi hienoa, kun he saavat  rakennettua jonkin esineen, joka toimii! (Niin minustakin; se pyörä on hienoa keksiä uudelleen!)

OPS:n sisältöjä teknologiaopetuksessa ovat teknologia arkielämässä, yhteiskunnassa ja paikallisessa tuotantoelämässä; teknologian kehitys  ja siihen vaikuttavat tekijät eri kulttuureissa, eri elämänalueilla ja eri aikakausina; teknologisten ideoiden kehittäminen, mallintaminen, arviointi ja tuotteiden elinkaari; tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttö; teknologiaan liittyvät eettiset, moraaliset, hyvinvointi ja tasa-arvokysymykset; tulevaisuuden yhteiskunta ja teknologia.

Pähkinää siis purtavaksi tässäkin… Ja vain kaksi opettajaa valitsi tämän kolmen tärkeimmän aihekokonaisuuden joukkoon (N=48).

kestolinkki Jätä kommentti

Turvallisuus ja liikenne

huhtikuu 18, 2009 at 12:01 pm (Aihekokonaisuudet, Kasvu, Kasvatus, Tutkimus) (, )

Tähän aihepiiriin panostettiin silloin, kun itse olin koululainen. Kansalaistaito sisälsi erityisesti tähän aihekokonaisuuteen liittyviä sisältöjä,  ja televisiossa napsahti aika ajoin tietoisku ohjelmien väliin, esim. heikoista jäistä varoittava: ”Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa”. Huomasin ihan sattumalta jokin aika sitten, että jopa ala-asteen todistuskirjani takakannessa lukee mm. näin: ”MUISTAKAA LAPSET: Ei tyhmänrohkeus ole sankaruutta eikä ylimielinen määräyksistä piittaamattomuus miehekkyyttä. Suomi tarvitsee jokaisen poikansa ja tyttärensä elämän ja työn. Miksi siis emme säästäisi henkeämme ja terveyttämme silloin, kun niiden alttiiksi paneminen on hyödytöntä….Noudattakaa tarkoin liikennesääntöjä ja vanhempien ihmisten neuvoja ja varoituksia! Älkää leikkikö tulitikuilla! Varokaa petollisia, heikkoja jäitä! Oppikaa jo lapsina tietämään, että huumausaineissa piilee aina suuri vaara ja usein tuhon alku.” (Helsinki 1971: Valistuksen kirjapaino.) Että silleen on meikäläistä kasvatettu.

OPS:in sisältöjä tähän aihekokonaisuuteen ovat onnettomuuksilta, päihteiltä ja rikollisuudelta suojautuminen omassa elinympäristössä; työturvallisuus ja ympäristöturvallisuus; terveyttä, turvallisuutta, väkivallattomuutta ja rauhaa edistäviä toimintamalleja; väkivallan ulottuvuudet lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassa; keskeiset liikennesäännöt ja erilaiset liikenneympäristöt; muut huomioiva liikennekäyttäytyminen, liikenneympäristön turvallisuus ja turvalaitteet; lähiympäristön vaarapaikkojen kartoittaminen ja turvallisuuden parantaminen; turvallisuutta edistävät palvelut sekä kodin ja koulun yhteistyö turvallisuuden edistämisessä.

Voisi varmaan kiteyttää, että tavoitteena on reipas, raitis ja vastuullinen kansalainen. Liikennekäyttäytymisestä päätellen työsarkaa olisi tässäkin asiassa, eikä kaurapuuroaamiainenkaan taida olla enää välttämättä muodissa, hyötyliikunnasta puhumattakaan. Näin tässä siunailee tämä täti-ihminen ja mielestään taas ihan aiheesta. Viisitoista neljästäkymmenestäkahdeksasta opettajasta oli sitä mieltä, että tämä on yksi kolmesta tärkeimmästä aihekokonaisuudesta. PMMP:n Puuhevonen lastenlevyllä on muuten erittäin mainio versio laulusta Neljä Kissanpoikaa, joka varoittaa juuri heikoista jäistä. Ajankohtainen siis!

kestolinkki Jätä kommentti

Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta

huhtikuu 16, 2009 at 4:40 pm (Aihekokonaisuudet, Luonto, ympäristö, maisema, Maailma, Tutkimus) (, , , )

Tämä, jos mikä, on globaali ja yhteinen asia. Vastuun ympäristöstä sisäistää parhaiten, kun sisäistää esimerkiksi yhteyttämisen ja ravintoketjun periaatteet. Sitä kautta ymmärtää sen, miten me kaikki olemme riippuvaisia vihreistä kasveista. Ja toisaalta silloin ymmärtää myös sen, mikä merkitys on  esimerkiksi sillä, millä lannoitamme peltojamme. Ravintoketjussa kaikki kiertää, myös myrkyt. Kun on hoitanut kompostia ja saanut siitä omaa multaa, ei tulisi enää mieleenkään laittaa biojätettä hajoamattomien jätteiden sekaan. Lajittelu on onneksi kehittynyt jo pitkälle monessa taloudessa, mutta samaa ei voi sanoa kuluttamisen vähentämisestä. Kuinka paljon turhaa roinaa meillä kaikilla on?  Kuinka paljon turhaa pakkausmateriaalia kannamme kotiin ruokakaupasta? Ja kuinka paljon turhaa pakokaasua päästelemme autoistamme, joita monessa taloudessa on kaksikin kappaletta (kuten myös meillä).

Ajattelumme pitäisi kääntyä kokonaan toiseen suuntaan: kuluttamisesta niukkuuden ihannointiin. Olen ollut todella kiukkuinen siitä, että Savonlinnaan ollaan pian rakentamassa massiivista ohikulkutietä kauniin järvimaiseman päälle. Se on jotenkin niin lyhytnäköistä ajattelua ja lähtee liikkeelle juuri siitä, että yksityisautoilun uskotaan entisestään lisääntyvän, vaikka päinvastoin olisi järkevää pyrkiä sitä vähentämään. Tulevan tien varrelle on jo rakennettu ABC-asema (Mikäpäs muu!?) ja suuria kauppakeskuksia suunnitellaan. Pieneen Savonlinnaan!! Enemmistöstä tämä on kehitystä ja edistystä. Meistä toisinajattelijoista (joita on ilmeisesti  surullisen vähän) se on jälleen uusi ruma muistomerkki tuleville sukupolville ihmisen lyhytnäköisyydestä. Tien puolustajat vetoavat myös siihen, että se työllistää. Tähän sopiikin kirjaimellisesti laulun sanat: ”Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa…”

Ympäristömme tuhoutuminen alkaa olla niin suuri globaali ongelma, että se usein ahdistaa. Teet niin tai näin, vahingoitat jollain tavalla luontoa. Teollinen kehittyminen on ollut liian nopeaa ja olemme onnistuneet tuhoamaan luontoa sadassa vuodessa niin paljon, että paluuta ”neitseelliseen” aikaan ei enää ole. Mutta toisaalta jokaisella teollamme on vaikutus jompaan kumpaan suuntaan. Ei ole samantekevää, mitä valintoja teemme. Ja onneksi: Vielä on luontoa jäljellä… (Mamban laulua mukaillen).  Nauttikaamme luonnosta sopuisassa rinnakkaiselossa sen omilla ehdoilla, kun se on vielä mahdollista!

Sitten tämän ”paasauksen” päälle vielä viralliset sanat OPS:ista tästä aihekokonaisuudesta: Tavoitteena on että oppilas oppii ymmärtämään luonnonsuojelun välttämättömyyden, ihmisen hyvinvoinnin edellytykset ja näiden välisen yhteyden; havaisemaan ympäristössä ja ihmisten hyvinvoinnissa tapahtuvia muutoksia, selvittämään syitä ja seurauksia sekä toimimaan elinympäristön hyväksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi; arvioimaan kulutuksensa ja arkikäytäntöjensä vaikutuksia ja omaksumaan kestävän kehityksen edellyttämiä toimintatapoja; edistämään hyvinvointia omassa yhteisössä sekä ymmärtämään hyvinvoinnin uhkia ja mahdollisuuksia globaalilla tasolla;  ymmärtämään, että yksilö rakentaa valinnoillaan sekä omaa tulevaisuuttaan että yhteistä tulevaisuutta ja toimimaan rakentavasti kestävän tulevaisuuden puolesta.

Neljäkymmentäkaksi opettajaa neljästäkymmenestäkahdeksasta valitsi tämän aihekokonaisuuden kyselyssäni kolmen tärkeimmän joukkoon. Maailma taitaa sittenkin pelastua, tai ainakin saada lisäaikaa, jos se on tästä porukasta kiinni.

kestolinkki Jätä kommentti

Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys

huhtikuu 15, 2009 at 12:34 pm (Aihekokonaisuudet, Kasvu, Kasvatus, Politiikka, Yhteiskunta, Tutkimus) (, )

Tässä aihekokonaisuudessa yhdistyy äkkiseltään ajatellen kaksi mahdollisesti hyvinkin eri suuntaan johtavaa tietä.  Yrittäjyyskasvatus onkin ehkä vähän ominut tämän aihekokonaisuuden, mutta näin ei tarvitse välttämättä ajatella. Yrittäjyys on paljon muutakin kuin oman yrityksen pyöritystä. Mielestäni se on sitä, että ottaa vastuun omasta elämästään. Syrjäytyminen sen sijaan on jotakin sellaista, että on luovuttanut tai ”pudonnut kelkasta”. Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole yksilön ongelma, vaan mielestäni se pitäisi erityisesti nähdä yhteiskunnan ongelmana. Miksi niin moni ihminen syrjäytyy juuri näinä aikoina,  juuri tästä yhteiskunnasta. Tämä aihekokonaisuus nimenomaan haastaa dialektiseen pohdiskeluun yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Lisäksi se nostaa esiin kaksi käsitettä, joita olen juuri viime aikoina tutkinut. Käsitteet ovat kasvatus ja demokratia. Kasvatusta olen pohdiskellut nimenomaan saksalaisen Bildung-käsitteen kautta. Bildung- käsitettä ei yleensä käännetä, sillä sen sisältö on paljon laajempi kuin esim. perinteisen koulukasvatuksen. Se on ihmisen sisäistä sivistämistä. Tämän yksolölähtöisen bildung-käsitteen  rinnalla on myös laajempi Bildung-näkemys, joka käsittelee sekä yksilöä että yhteiskuntaa yhdessä.

 

 

Walter Bauer (2003) nojautuu näkemykseen, jonka mukaan Bildung on luova, kriittinen ja muuntuva prosessi, jossa oman itsen ja maailman välinen suhde muuttuu ympäristötekijöiden muuttuessa. Bauerin mukaan Bildung- ja demokratia-käsitteitä tulee käsitellä yhdessä ymmärtäen niiden keskinäinen riippuvuussuhde.  Demokratia-käsitteeseen liittyy ajatus siitä, että kansalaisten pitäisi osallistua ja pyrkiä vaikuttamaan omaan yhteiskunnalliseen elämäntilanteeseensa, eikä vain hyväksyä sitä sellaisenaan määrättynä kohtalona, johon ei voi vaikuttaa. Osallistumiseen ja vaikuttamiseen vaadittavat taidot voidaan saavuttaa kasvatuksen kautta.   

 Tämän aihekokonaisuuden keskeisiä sisältöjä  OPS:issa ovat mm. perustiedot kouluyhteisön, julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja järjestöjen toiminnasta, demokratian merkitys, osallistumis- ja vaikutuskeinot kansalaisyhteiskunnassa, verkostoituminen, oman toiminnan vaikuttavuuden arvioiminen, yrittäjyys ammattina ja työelämään tutustuminen.

Neljä kyselyyni vastannutta opettajaa valitsi tämän aihekokonaisuuden kolmen tärkeimmän joukkoon (N=48). Omassa luokassani harjoittelemme demokraattista päätöksentekoa monesti keskustelemalla ja äänestämällä asioista, joista olemme eri mieltä tai joissa pitää valita eri vaihtoehdoista. Vuoden kohokohta on oman luokan presidentin valinta ja siihen liittyvä vaalipaneeli. Alkuopetusluokilla vain meinaa olla halukkaita ehdokkaita usein enemmän kuin pelkkiä äänestäjiä…

 

 

 

 

kestolinkki Jätä kommentti

Viestintä ja mediataito

huhtikuu 10, 2009 at 9:10 am (Aihekokonaisuudet, Politiikka, Yhteiskunta, Tutkimus) ()

Viestintä ja mediakasvatus olivat esillä jo 1970-luvulla Peruskoulun opetussuunnitelmassa. Kuulun siihen ensimmäiseen  sukupolveen, joka on jo pienestä asti ”töllöttänyt” televisiota ja käynyt peruskoulua. Opiskeluaikana muistelimme kavereiden kanssa merkittäviä televisiomuistojamme ja huomasimme, kuinka paljon löytyi yhteisiä muistoja. Kuulun myös siihen sukupolveen, jonka elinaikana media on muuttunut valtavasti. Siitä on tullut entistä vaikeammin hallittava alue, pikemminkin media on alkanut hallita meitä. Vielä 1970-luvulla esim. poliitikoilla oli intiimisuoja, eikä heidän yksityisasioitaan riepoteltu mediassa. Nythän asia on juuri päinvastoin: ”Tylsät” asiapitoiset yhteiskunnalliset uutiset jäävät auttamatta sokeeraavien yksityiselämän paljastusten varjoon. Yksityinen on mennyt yleisen edelle. Subjektiivisuus selättänyt objektiivisuuden. Iltapäivälehtien menekki on pitkälti tosi-TV:stä tuttujen henkilöiden ”toilailuiden” varassa. Monet radiokanavat täyttävät ohjelma-aikansa interaktiivisella löpinällä. Periaatteena on, että jokaisesta voi tulla julkkis, ja yhä useampi nuori myös haluaa olla julkkis. Haluaako kansa tosiaan näitä sirkushuveja, ja ovatko ne edes niin sokeeraavia kuin media ne meille esittelee? Itseäni ”ei vois vähempää kiinnostaa!” Yhtä ”boring” kuin aikanaan 1980-luvulla ihmisten kotitekoiset videot omista häistänsä tai muista perhetapahtumista. (Tässä asiassa  lukeudun mielelläni arrogantiksi ”vanhaksi pieruksi”.) Mediakriittisyyttä todella tarvitaan!

Perinteisen viestinnän rinnalle on noussut merkittäväksi välineeksi netti. Varsinkin nyt vuorotteluvapaalla olen tutustunut tähän  ihmemaahan. Se avaa yhteyksiä, helpottaa kanssakäymistä ja tiedonhankintaan. Se on kanava kansalaisaktiivisuuteen. Mutta kolikon toisella puolella se tarjoaa mahdollisuuden anonyyminä laukoa mielipiteitä, joita ei uskaltaisi sanoa ääneen kasvotusten, loukata toista ihmistä ja esiintyä toisena persoonana kuin todellisuudessa onkaan. Juuri netissä faktan  ja fiktion raja voi hämärtyä pahasti. Lisäksi se koukuttaa (kokemuksen rintaääni…).

Opetussuunnitelman uusissa perusteissa 2004 Viestinnän ja mediataidon tavoitteina on oppia ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja vastuullisesti ja tulkitsemaan muiden viestejä; kehittämään tiedonhankintataitojaan, sekä vertailemaan, valikoimaan ja hyödyntämään hankkimaansa tietoa; suhtautumaan kriittisesti median välittämiin sisältöihin ja pohtimaan niihin liittyviä eettisiä ja esteettisiä arvoja viestinnässä; tuottamaan ja välittämään viestejä ja käyttämään mediaa tarkoituksenmukaisesti sekä käyttämään viestinnän ja median välineitä tiedonhankinnassa, -välittämisessä ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.

Mielestäni tämä aihekokonaisuus on yksi haasteellisimmista ja tärkeimmistä. Kyselyni opettajista yhdeksäntoista neljästäkymmenestäkahdeksasta valitsi tämän aihekokonaisuuden kolmen tärkeimmän joukkoon.

kestolinkki 2 kommenttia

Next page »