”Siivota, siivota, siivota täytyy…”

huhtikuu 2, 2009 at 8:05 am (Toiminta, Työ) ()

(Otsikon sitaatti on Titi-nallen levyltä. ) Opetustyön ja tämän opiskelunkin vastapainoksi kaipaa konkreettista toimintaa, sellaista, jossa saa heti näkyvää aikaiseksi. Siivoaminen on juuri sellaista työtä. Tosin harmitelen usein, miten katoavaista sen jälki on. Vaikka toissapäivänä olisi juuri imuroinut, pyörivät vilkkaat pölykoiranpennut jo jaloissa.

Opettajan työssä tarvitaan herpaantumatonta tilannetajua ja vuorovaikutustaitoa, joten onkin todella vapauttavaa työpäivän jälkeen tarttua Henryä tiukasti ”letkusta” kiinni ja viedä häntä  parketilla nurkasta toiseen. Periaattenani tanssissa Henryn kanssa on: ”Mie vien, sie vikiset!”  Aika kovaääninen Henry kyllä onkin, ja kun siihen päälle lisätään vielä oma hoilotukseni, syntyy äänistämme jotakin sellaista, mitä voi kutsua  disharmoniaksi. Notkeampiakin partnereita olen kyllä parketilla tavannut, sillä Henry sotkeutuu usein askeleissa ja makaa yht`äkkiä keskellä lattiaa selällään. Hymy punaisella naamalla ei kuitenkaan hyydy koskaaan… Väärinkäsitysten välttämiseksi on syytä paljastaa, että Henry on punainen laitosimuri, jolle on maalattu hymynaama. Hieman kömpelö liikuteltava, mutta kestää kovempiakin otteita sen vastapainoksi.

Erityisesti  kevätaurinko houkuttelee, ellei peräti käske,  tarttumaan myös ikkunanpesulastaan. Ja sainkin suuren tyydytyksen pestyäni, näin esileikisi, makuuhuoneemme ikkunat ja verhot sekä vaihdettuani ruukkukasveihin mullat. Lopputulos häikäisee!

Siivoaminen on  toisaalta  näkymätöntä työtä, jonka muut usein huomaavat vasta, kun sen jättää tekemättä. Ilmankos varsinkin meistä naisista  on mukavaa raportoida toisillemme, mitä on tullut tehdyksi. Kai se on sitä kissan hännän nostoa. Oma äitini oli varsin boheemi huusholliasioissa ja piti  enemmän maatilan ulkotöistä tai vaikutti kodin ulkopuolella. Sisähommat lankesivat kuin luonnostaan mummolle ja minulle. Omat tyttäreni ovatkin taitaneet  periä äidiltäni hänen taitonsa sietää sekasotkua…Mutta yritän pitää näppini erossa heidän sotkuistaan jo kasvatuksellisistakin syystä.

Advertisements

3 kommenttia

  1. Iida Silvennoinen said,

    Ah. Minulla siivoaminen on ehdottomasti myös terapiaa. Kun tuntuu, että kaikki kouluasiat ynnä muut ovat levällään, mikään ei rauhoita mieltä enempää kuin siivoaminen. Vaikka se ryhtyminen onkin se kaikkein kovin kohta. Hyvänä esimerkkinä tiskaus: koko viikon tiskivuori vain kasvaa tasaisesti korkeutta ja levittäytyy tiskipöydän nurkasta nurkkaan. Sitten kun vihdoin käärii hihat, laskee kuuman veden altaaseen, kääntää cd-soittimesta nupit kaakkoon ja ryhtyy töihin, tunne on mitä ihanin. Disney piirrettyjen laulut on laulettu mukana moneen kertaan tiskatessa. Tänään tein saman toimituksen ja siivosin myös työtason nurkalle kertyneet kuiti roskiin, nyt voi taas olla itseensä tyytyväinen hetken aikaa.

  2. Päivi Kujamäki said,

    Wautsi!! Sepä se: siivoamisella saa tosiaan jotain konkreettista aikaiseksi ja voi olla itseensä tyytyväinen.

  3. Sekavan viikon selontekoa « Kravun kasvupiiri said,

    […] “Siivota, siivota, siivota täytyy…” […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: