Koulutyöasioita pitkästä aikaa

Touko 8, 2009 at 11:50 am (Arki/juhla, Kasvu, Kasvatus, Koulu, Perhe, suku, koti) (, , )

Koulutyöt,  ja myös -huvit, täyttivät päivät  mukavasti viime viikolla. Tiistaina osallistuin Mikkelissä KiVa-koulutukseen, joka liittyy kiusaamisen vastaiseen valtakunnalliseen hankeeseen. Tutkimustulosten mukaan se on myös toimiva sellainen. Ilmeisesti on tärkeää, että asia  nostetaan esiin niin, että kiusatuilla ja kiusaajilla on varmuus siitä, että asiaan todella puututaan. Konstit ehkäistä kiusaamista olivat sellaisia, mitkä parantavat luokkahenkeä ja empatiakykyä esim. eläytymistä tilanteisiin draaman tai keskustelun avulla sekä  muuta yhteistoiminnallista.  

Keskiviikkona olin vanhempainillassa vanhempana kuulemassa aiheesta: ”Kuka kasvattaa lastasi?”. Nuoret miehet Tampereen seudulta kertoivat koskettavasti ja hätkähdyttävästi, mitä lapsemme saattavat tehdä  silloin, kun meillä vanhemmilla ei ole aikaa heille. Näimme mm. pari pätkää K18-vuotiaiden tietokonepeleistä, joita jotkut pelaavat jopa ekaluokasta alkaen. Pelit olivat törkeitä, ja niistä tuli paha olo! Ensimmäinen oli tappopeli, joissa verta ja sisäelimiä ei säästelty, ja uusia kammottavia tappokohteita tuli pimeästä koko ajan lisää eteen. Toisessa pätkässä ajettiin autolla ja listittiin matkan varrelle sattuneita, ja lopuksi herjausten saattelemana hakattiin ja potkittiin hengiltä nainen, jonka kanssa oli hetki aiemmin koeteltu auton jousitusta. Ällöttävää paskaa!  Teknisesti pelit olivat taidokkaita, ja kuulema myös koukuttavia. Ja vaikka kuulostaisin sosiaalitantalta, niin pakko on kysyä, kuka näitä tarvitsee ja miten ne mahtavatkaan vaikuttaa esim. asenteisiin naista kohtaan? Olisi varmasti syytä osoittaa sen verran kiinnostusta omaa lasta kohtaan, että kysyisi joskus, mitä hänelle oikeasti kuuluu, eikä olla vain tyytyväinen, kun lapsi on koneen ääressä hiljaa ja helppohoitoinen.

Eilen sen sijaan oli se kouluun liittyvä huvi eli hemmotteluilta äideille ekaluokkalaisemme koululla. Tilaisuus oli ihana: aluksi oli pari pientä lasten ohjelmaa, sitten kankaanpainantaa yhdessä  ja sen jälkeen omalle äidille pallohierontaa, jota lapset olivat harjoitelleet niin, että  fysioterapeuteillekin pärjäisivät. Isät puuhasivat sillä välin keittiössä ja tarjosivat aikaansaannokset kahvin kanssa. Ilta päättyi siihen, että jokainen lapsi sanoi ääneen, millainen oma äiti on. Liikuttavinta oli kuunnella pitkäksi venähtäneiden kuudesluokkalaisten poikien kommentteja. Sanoma oli ihan sama, kuin edellisenä iltana: Me vanhemmat olemme todella rakkaita ja tärkeitä lapsillemme. Ja tärkeintä on se aika, jonka ”suomme” heille on ihan tavallisina päivinä arkisissa puuhissa.

Ja tänään olivatkin sitten vuorossa ne untuvikot koulutulokkaat, jotka osoittautuivat juuri niin reippaiksi, hauskoiksi  ja avoimiksi kuin arvelinkin. Voihan se tietty olla aluksi sitä vieraskoreuttakin, mutta joka tapauksessa tutustumispäivästä jäi hyvä mieli .

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: