Kiva kelpo koulu

Touko 25, 2009 at 7:11 pm (Kasvu, Kasvatus, Koulu) ()

Ensi lukuvuoden suunnitteluiltapäivänä mietimme, millainen on lapsen hyvä koulupäivä. Ryhmämme kirjasi muistiin mm.,että hyvä koulupäivä on turvallinen, sellainen, että tuntee kuuluvansa ryhmään eikä tarvitse pelätä  kiusaamista, sellainen, että oppii jotain, sellainen, johon sisältyy tasapainoisesti työtä, lepoa, liikuntaa, leikkiä ja luovaa toimintaa sekä hyvä kouluruoka. Siis aivan perusasioita, jotka  eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Hyvään koulupäivään tähtäävät KiVa- ja Kelpo-hankkeetkin. Mutta ne onnistuvat vasta, kun ne siirtyvät paperilta käytäntöön. Ne vaativat yhteistyötä kollegojen kanssa ja yhteisöllisyyden kehittämistä koulussa. Siihen eivät riitä kauniit puheet, vaan pitää myös toimia yhdessä , oppia hyväksymään toisen erilaisuus ja ymmärtää se rikkautena. Pitää myös olla nöyryyttä pyytää apua toiselta ja antaa toiselle tilaa.  Sillä tavalla saa  koulun ”big-bändiin” hyvän soundin, joka ei tosin synny hetkessä.  Olisi kuitenkin hienoa, että jokainen löytäisi oman ”soittimensa” ja äänensä, sillä yhdessä soittaminen on tosi kivaa! Ensi vuoden tavoitteenamme on koulumme yhteisöllisyyden parantaminen, sillä rehellisesti asioita tutkailtuamme huomasimme, että siihen on tarvetta.

Jokseenkin samoja asioita on pohtinut myös pitkän uran lasten ja nuorten psykiatrina tehnyt Pirkko Turpeinen (Itä-Savo 24.5.). Hän kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että osa nuorista voisi hyvin ja osaa kiusattaisiin. Koulu on tiivis yhteisö: Jos kiusaamista on, sen ilmapiirin kokevat kaikki. Osa  nuorista vain eristää itsensä omaan paremmuuteensa tai pärjäämiseensä. Menestymisen ehto on sulkea silmänsä toisen pahalta ololta. Muiden tunteisiin ei eläydytä. Turpeinen heittää yhteisöjen rakentamisen haasteen kouluille. Koulu ei saa vetäytyä pelkän opetusvelvollisuuden taakse, vaan sillä on mahdollisuus, ja velvollisuus, myös kasvattaa.  Tavoitteena on tunneyhteyden luominen tutustumisen, yhdessä tekemisen ja keskustelun kautta. Lapselle tulee silloin tunne, että hänestä ollaan kiinnostuneita ihmisenä, eikä vain oppimistulosten suoltajana.

Hyvää koulupäivää pohtiessaan erään toisen ryhmän opettajat toivat esiin tärkeän asian, joka monesti unohtuu kaiken toimimisen ja suorittamisen keskellä. Sen, että antaa aikaa itselleen vain olla  ja ”katsella, kuinka puut kasvavat.” Ei välttämättä helppo juttu nykyihmiselle.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: