Kasvun ehtoja

kesäkuu 9, 2009 at 4:28 pm (Kasvu, Kasvatus, Luonto, ympäristö, maisema) ()

Kasvimaata perustaessa tulee joka vuosi ajateltua, kuinka paljon yhteistä on kasvimaan hoidolla ja kasvatuksella yleensäkin. Vertaus saattaa olla vähän kulunutkin, mutta käyttökelpoinen. On vaan jotenkin niin hienoa ja ihmeellistä, että pieni siemen, kuten ihmisalkiokin, sisältävät molemmat tarkan informaation siitä, millaisiksi niiden  on tarkoitus kasvaa. Kasvuympäristöllä on kuitenkin merkitystä siinä, kuinka tämä tavoite toteutuu. Kasveilla kuten ihmisilläkin on persoonallisia vaatimuksia sen suhteen, millainen kasvupaikka on niille ihanteellisin. Toiset kasvit vaativat paljon valoa, ihan niin kuin jotkut ihmisetkin paistattelevat mielellään huomion keskipisteessä ja kääntävät päätä valon suuntaan kuin auringonkukka.  (Tällainen ihmistyyppi on ehkä lisääntynytkin näinä ”julkisuudenkipeinä” aikoina.) Eri kasveilla on myös erilainen ravinnontarve ja erilaiset vaatimukset kasvupaikan maaperän suhteen. Toiset vaativat runsasravinteisen maan, kun taas toiset kukoistavat niukemmissakin olosuhteissa. Virikkeiden ja aktiviteettien tarve meillä ihmisilläkin vaihtelee.

Itse pidän erityisen tärkeänä sitä, että jokaisella kasvilla ja lapsella on tilaa kasvaa omaan mittaansa. Kylvän porkkanatkin mielummin harvaan niin, että säästyn harventamiselta. Jos kasvutila on liian ahdas, kasveista kehittyy helposti vähän vänkkyröitä. Eikä ole mukavaa lapsenakaan kilpailla tilasta ja huomiosta tai yrittää sopeutua liian ahtaaseen kasvupaikkaan, jossa ei voi kuin elää kituuttaa. Kaikki kasvit tarvitsevat lämpöä, eikä opetus tai kasvatuskaan tuota hedelmää ilman rakkautta ja lämpöä. Tärkeintä lienee säännöllinen huolenpito ja kasvavan tarpeiden huomioiminen niin puutarhassa kuin kotona tai koulussakin, esim. kasvua tukahduttavat ja häiritsevät rikkaruohot on kitkettävä. Ei siis riitä, että viskaa vain siemenet maahan ja toivoo parasta. Meillä on vastuu kaikesta elävästä, jota pitää vaalia ja hoitaa. 

Tänä vuonna kasvimaastamme 40 neliömetriä on kesannolla ja siinä kasvaa maata parantavaa hernettä. On tärkeää, että maa, niin kuin me ihmisetkin, saamme joskus levätä. Jatkuva tehoviljely ja kasvun vaatimus köyhdyttävät maan ja pahimmassa tapauksessa sairastuttavat sen. Lienee turha sanoa, näinä  uupumuksen aikoina, että niin käy helposti myös ihmiselle, jolta vaaditaan jatkuvia kasvuennätyksiä ja suorituksia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: