Kokemuksia, kohtaamisia ja kolahtamisia (sisäisiä kolahduksia)

kesäkuu 18, 2009 at 12:10 pm (Elämä, Kasvu, Kasvatus, Matkakertomuksia, Ruumis, Sielu) ()

Tämä on ikään kuin jatko edelliselle matkakertomus-artikkelille. Siitä olisi tullut liian pitkä, jos olisin jatkanut samaan pötköön. Sulateltavaa on kahdenkin merkinnän edestä.

Kesäkoulun toisena päivänä oli vähän hutera olo, veto hiipumassa, reissaaminenkin painoi jäsenissä eikä järjenjuoksu ollut ihan terävimmillään ja muistiinpanoistakin tuli vähän hajanaisia merkintöjä. Mieltä jäi  vaivaamaan kommentti: ”Opettajan pitäisi lempeästi rikkoa oppilaan identiteetti” Se kuulosti ensin julmalta, mutta olen sitä pohdiskellut ja siteeraankin yllättäin Kravun eli itseni käsitystä kasvusta: ”Määrittelee kasvun kivuksi, joka rikkoo kuorta, mutta on tarpeellista.” Kun jokin asia, kokemus tai ihminen ”kolahtaa”, se samalla rikkoo sitä asetelmaa, joka on jo rakennettu valmiiksi. Ikään kuin joku tönäisisi pöytää, jolle olet rakentamassa palikoista tornia. Monesti sanotaan, että ollaan ”ihan hajalla”. Se on enemmän kuin ikävä ja hämmentävä tunne, mutta ehkä kuitenkin kasvulle tai muutokselle välttämätön. Dewey sanoo, että kasvuprosessille on ominaista elävyys: se muuttuu, järjestyy ja rakentuu uudelleen koko ajan. Se, miksi jokin juttu kolahtaa, johtuu varmasti siitä, että se jollain tavalla koskettaa, järkyttää, tuntuu tutulta tai sopivalta ja hyvältä omaan pirtaan. Toisin sanoin se saa aikaisemmin kootut palat liikkumaan niin, että uusi pala sopisi samaan asetelmaan. Ahdistavalta tuntuu silloin, kun itsestä hyvältä tuntuvaa palasta ei saa sovitettua kuvioon, koska ei haluaisi rikkoa vanhaa asetelmaa.

Seinäjoella muuten oli yllättävää se, että Vesa-Matti Loiri oli tällä kertaa se, joka kolahti eniten, eikä Nick Cave, jonka odotin niin tekevän. Tuntui, että koko mies on pelkkää tunnetta ja läsnäoloa. Kolme ekaa biisiä meni siis poratessa, kunnes sain itseni taas koottua. Kun joku muu tulkitsee  tuttujen artistien ( tällä kertaa esim. Heikki Salon, Juicen, Pauli Hanhiniemen) biisejä, sanat tulevatkin esiin ja koskettavat ihan toisella tavalla kuin alkuperäisessä,  joskus kuluneessakin versiossa.

Hotelli- Kaupissa, jossa yövyin, oli mahdollisuus käyttää saunaosastoa altaineen. Ekana iltana uiskentelin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Toisena iltana saunassa oli kaverina eräs äiti tyttärensä kanssa. Harrastin  kevyttä small talkia ja utelin, menevätkö he huomenna Särkänniemeen kuten oma tyttäreni. He eivät olleet menossa sinne vaan syöpälääkärille…Taas kolahti ja pysähdytti. Elämä heittää välillä eteen kaikenlaista; joskus se on epäreilua, joskus ihanaa, usein ristiriitaista, mutta Life is growing and this growing is life, sanoo jälleen Dewey.

”…uusiin maisemiin taas joudutaan ikuisiin muutoksiin opitaan vaan ei totuta.” (Emma Salokoski)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: