Kokemuksia, kohtaamisia ja kolahtamisia (ulkoiset matkakokemukset)

kesäkuu 18, 2009 at 11:10 am (Matkakertomuksia, Toiminta, Tutkimus) ()

Doris oli reissunainen, ja sitä olin itsekin poikkeuksellisesti viiden päivän ajan: ensin kaverin häät Helsingissä Uunisaaressa, sieltä muutaman tunnin yöunien jälkeen Seinäjoelle Provinssiin ja sen jälkeen Tampereelle Kriittisen pedan kesäkouluun. Nyt sitten sulattelen kokemaani. ”Retkiltä hyvää karmaa muistiin kasaantuu” (Elastinen).

Häistä jäi päällimmäisenä mieleen hyvä fiilis ja yhdessäolo ystävien kanssa. Tosin tunsin olevani (helpotuksekseni kyllä) ikään kuin toista sukupolvea, sillä niin monen jaloissa pyöri polvenkorkuisia tenavia, ja itsellä ne ajat ovat jo takana. Seinäjoellakin luonnollisesti edustimme vähemmistöä ja vanhempaa sukupolvea, mutta se ei haitannut menoa kuin vasta seuraavana päivänä, jolloin hotellin sänky veti puoleensa magneetin tavoin ja peilistä katsoivat silmät, joiden turvotus laski vasta aamiaiselta ”pihistettyjen” kurkkusiivujen avulla (sama kai se on, nauttiiko ne sisäisesti vai ulkoisesti). Kesäkoulussakin olin oppilaista vanhin, mutta en todennäköisesti viisain. Osallistujat vaikuttivat nuorilta, fiksuilta ja erityisesti kielitaitoisilta. Päätin, ja lupaan sen nyt julkisesti, että aion opetella englantia niin, että pystyn sanomaan sen, mitä haluaisin tai edes saamaan selvää siitä, mitä muut sanovat. Se on Must! Paremmalla kielitaidolla olisin ymmärtänyt paremmin kriittisen pedagogiikan gurun Peter McLarenin luentoakin Tampereella. Vähäiselläkin kielitaidolla sain selvitettyä, että olemme tn. hengenheimolaisia kasvatuskysymyksissä.

Oman toimintatutkimukseni käsittely meni kyllä hyvin. Ihailen kommentoijien asiantuntemusta ja kykyä heittää keskusteluun eri  filosofien ja tutkijoiden ajatuksia ja pistää näin omatkin ajatukset liikkeelle. Apurahan ansiosta oli mahdollisuus ostaa kolme kirjaakin: Johdatus laadulliseen tutkimukseen (Eskola & Suoranta), John Deweyn Julkinen toiminta ja sen ongelmat sekä Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikka, peruskauraa siis. Kahden kirjan kannet olivat muuten yhtä punaiset kuin ihanat kengät, jotka löytyivät Päivin päivän kunniaksi.

Matkanteosta ja tutkimuksesta puheen ollen: Fintelligenssin Määränpää- biisi kiteyttää hienosti mielestäni toimintatutkimuksen idean:

Mentävä sinne missei pendolinot pysähtele,
maamme ytimeen pienemmille pysäkeille…

kertosäe:
Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä
Näillä teillä sydän tuntee, ota – anna jos tarjotaan
Matka jonka kuljet, onni kaihtaa oikovaa
Enhän tiedä teistä, mutta meille matka on määränpää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: