Käki kukkui siellä

kesäkuu 24, 2009 at 10:11 pm (Luonto, ympäristö, maisema, Matkakertomuksia, Perhe, suku, koti) (, , )

Erityisesti evakkomummoni kuoleman jälkeen olen haaveillut tekeväni joskus ”pyhiinvaelluksen” Karjalan laulumaille. Palasin juuri kotiin tältä Äyräpään reissulta, joka oli ehkä enemmin sisäinen matka kuin ulkoinen. Sillä eihän välttämättä kukaan kai varsinaisesti hinkua katsomaan pusikoita ja hökkeleitä ja köröttelemään teitä,  jotka ovat kuin pommituksen jäljiltä ja joilla turvavyö on linja-autossa todella tarpeen, jotta pysyisi töyssyissä penkillä.

Alun perin ajattelin, että matka olisi omistettu mummolleni, mutta siitä muotoutuikin tutkimusmatka pappani suvun käänteisiin ja Kiljusien sielunmaisemiin. Oikeastaan näin olikin hyvä, sillä mummo sai huomioni jo eläissään, olinhan mummon tyttö. Papan suku sen sijaan jäi lähes tuntemattomaksi. Kiljusista tiesin vain sen, että monet heistä olivat hevosmiehiä, iskivät mielellään korttia eivätkä välttämättä sylkeneet lasiinkaan. Hatara sukutuntemus johtui varmasti siitä, että pappa itse meni kaivoon, kun olin pari vuotias ja isäni, ehkä siksi, hukutti itsensä hitaasti, mutta määrätietoisesti, alkoholiin. Niissä ympyröissä sukulaisvierailut vain jäivät.

Tämän Äyräpään reissun alkuperäinen tarkoitus oli mennä juhlimaan papan veljen 80-vuotis syntymäpäiviä, mutta koska hän kuoli männä vuonna, muuttuikin matkan luonne muistelumatkaksi. Suuri osa matkalle osallistuvista pikkuserkuistani tms olivat minulle tuntemattomia, mutta osoittautuivat niin välittömiksi ja vilkkaiksi, että tutustuminen oli helppoa. Yllätin itseni majapaikassamme laulamasta jopa karaokea heidän kanssaan! Ja tanssimasta humppaa! Koskaan ei siis pidä sanoa ei koskaan!

Monrepos´n puisto oli kasveiltaan upea, mutta rakennuksiltaan surullisen ränsistynyt. Siellä kuitenkin poksautimme ensimmäiset kuohuviinipullot. Äyräpään kirkon raunioiden näkeminen konkretisoi itselleni sodan tuhot. Mäellä oli jäljellä vain hieman perustuksia ja seulaksi pommitettuja kattopeltejä. Seuraavana päivänä opin ihan itse erottamaan entisten talojen paikat perinneperennoiden avulla. Oli jotenkin sykähdyttävää löytää ruusupensas tai  akilleijoja ja kohta sen läheltä kivijalka. Tahvo-äijän eli pappani isän kodin pihalta piti tietty ottaa matkamuistoksi pala kattotiiltä ja muutama perenna istutettavaksi kotiinkin. Ja pyhiinvaeltajathan yleensä kastautuvat jossain virrassa; itse heitin talviturkkini Vuokseen. Koko matkan taivas oli kirkkaan sininen ja käki todellakin kukkui kovasti.

Horoskoopit on helpompi kirjoittaa jälkikäteen. Kesäkuun horoskooppi olisi voinnut kuulua näin: Kesäkuussa krapu vaihtaa maisemaa ja tekee tutkimusmatkoja sekä tutustuu ihmisiin, jotka tuntuvat heti siltä kuin heidät olisi tuntenut aina.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: