OOPPERAAA…

heinäkuu 4, 2009 at 8:33 am (Musiikki) (, , )

Kotiseutuni paikkakuntaetuihin kuuluu ehdottomasti se, että melkein joka vuosi tarjoutuu tilaisuus päästä Savonlinnan oopperajuhlille. Tänä vuonna puhelin soi reilun tunnin sisällä kaksi kertaa ja pääsin äkkilähdöllä seuraamaan kahta kenraaliesitystä vuorokauden sisällä. Kiitos vain ystäville! Ensimmäinen ooppera oli Puccinin Madama Butterfly ja toinen Arrigo Boiton Mefistofele.

Oopperat ovat toteutukseltaan melkein toistensa vastakohtia. Madama Butterflyn visuaalinen esillepano on japanilaisittain varsin pelkistetty ja yksinkertainen, kun taas Mefistofelen esitys on ylitsepursuava  tanssijoineen ja joukkokohtauksineen. Mefistofelessä koskettavinta ja parasta ovat upeat kuorokohtaukset, Madame Butterflyssa kuorolla on vain vaatimaton ”hymisevä” osa. Puccinin oopperoiden sanotaan itkettävän takuuvarmasti, mutta jostain kumman syystä minulla kostuivat silmät vasta viimeisessä Butterflyn aariassa, jonka hän laulaa lapselleen ennen ”harakiriään”. (Musiikki oli kyllä kaunista ja laulajat taitavia.) Tarinan juonihan on lyhyesti, että amerikkalainen upseeri nai/ostaa  nuoren geishan, joka antaa itsensä ja sydämensä upseerille kokonaan, luopuen jopa esi-isiensä uskosta. Upseeri sen sijaan vain leikittelee tytön kanssa, hylkää tämän pian ja matkustaa takaisin Amerikkaan, jossa solmii uuden ”virallisen” avioliiton. Tyttö riutuu, kärsii ja odottaa miestä palaavaksi liitosta syntyneen poikansa kanssa. Kolmen vuoden kaipauksen jälkeen hänelle paljastuu karu totuus, kun mies tulee noutamaan poikaa Amerikkaan.  Itsemurha tuntuu ainoalta mahdollisuudelta; koska Buterfly ei voi enää elää kunniallisella tavalla, voi hän vain kuolla kunniallisesti.

Oopperoita yhdistävä tekijä onkin se, että molemmissa naispääosan esittäjä päättää itse päivänsä teräaseella. Mefistofele perustuu Goethen Faust-runoelmaan. Siinähän tohtori Faust myy sielunsa pirulle ja pääsee maistamaan maallisia nautintoja.  Mefistofele ei tosiaankaan ole ”pönötysooppera”;  maallisia iloja kuvataan varsin vauhdikkaasti, viihdyttävästi ja melkein hengästyttävästi ”kabareessa”. Vastapainona ovat taivaallista rauhaa ja Jumalaa ylistävät kuorokohtaukset. Vasta lopussa Faust saavuttaa rauhan ja  voi sanoa pakenevalle hetkelle: ”Viivy, viivy, olet niin ihana.” Mefistofele joutuu luikkimaan pois hävinneenä vislaten näyttämöltä. Oopperan on säveltänyt Arrigo Boito (s. 24.2.1842). Googlasin Boiton, koska nimi ei ollut ennestään tuttu: varsinainen italialainen monitaituri : kirjailija, runoilija, journalisti, kapellimestari ja säveltäjä. Mefistofele sai Savonlinnassa ensi-iltavuonnaan 2008 vähän ristiriitaisen vastaanoton. Itse pidin! Viime vuoden Mefistofelen roolin laulanut Mika Kares oli kyllä mielestäni  parempi kuin tämän vuotinen basso.  Kares oli notkeampi, liikkuvampi ja ”pirullisempi”.  Tosin voihan se olla, että laulajat vielä vähän säästelevät itseään kenraalissa.

Oopperakokemuksista vuosien takaa on parhaiten jääneet mieleen mm. Mozartin Taikahuilu; ihana satu, jossa ylittämättömät aariat sekä  Wagnerin Tristan ja Isolde syvältä koskettavan musiikkinsa vuoksi. Erityisen hieno oli Olli Kortekankaan sukupolvidraama Isän tyttö (juhlavuonna 2007), jossa pääosan lauloi lempioopperalaulajani Monica Groop ja joka päättyi viisaisiin sanoihin: ”Talot ja lapset. Niiden kanssa pitää olla. Siinä koko juttu.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: