Saaressa

elokuu 5, 2009 at 8:27 pm (Aika, Arki/juhla, Luonto, ympäristö, maisema) (, )

Palasimme tänään kotiin tämän kesän viimeiseltä saarikeikalta ennen koulujen alkua. Sekä aurinko että kuu kunnioittivat läsnäolollaan mökkilomaamme. Illalla taivaalle nousi aprikoosin värinen komea täysikuu luomaan tunnelmaa, ja päivällä antoi aurinko tilaisuuden kääntää kylkeä laiturilla. En olisi uskonut, kuinka elintärkeä paikka saaresta ja sen mökistä tuleekaan. Kun  tämä saari oli ikään kuin tarjolla meille reilut kuusi vuotta sitten, suhtauduin erittäin epäilevästi ellen peräti torjuvasti ajatukseen mistään lisäkiinteistöstä, josta tulisi olemaan mielestäni vain lisävaivaa. Mutta mitään vaivaahan ei ole ollut, päin vastoin mökki hoitaa meitä. Onneksi kummisetä perheineen innostui asiasta, ja minäkin lämpenin ajatukselle heti paikalla käytyäni. Eikä hintakaan kimppamökille ollut kuin keittiöremontin luokkaa.

Kun menee saareen, on ikään kuin konkreettisesti irti kaikesta arjen hyörinästä ja kiireestä. Ainoa, mistä pitää huolehtia, on päivittäinen ravinto. Sen valmistaminen riittää hyvin tyydyttämään ihmisen luontaisen puuhastelun tarpeen.  Ruuanvalmistus tosin vaatiikin mökillä tulentekoa ja vedenkantoa. Vatsa siis rytmittää päivän, kelloa ei tarvita. Päiviä ei välttämättä erota toisistaan, sillä ne noudattavat suunnilleen samaa kaavaa. Ruuanlaiton, tiskin ja saunomisen lomaan jää paljon aikaa uppoutua johonkin hyvään kirjaan. Tänä kesänä olen keskittynyt Salaman tuotantoon. Sähköttömällä mökillä tulee valomerkki auringonlaskun myötä, sen jälkeen voi vielä vähän aikaa istuskella kynttilän valossa. Kun hälyääniä ei oikeastaan ole, kuulo herkistyy toisenlaisille äänille: kuulee hellan huminan, kiukaan kihinän, laineiden loiskeen ja sen, kuinka vene hakkaa tuulessa laituriin ja puut kuhisevat keskenään. Alkukesästä huutaa kuovi.

Tällä vuorotteluvapaalla olen ollut vuoden ikään kuin koko ajan ”saaressa”; irti työrutiineista ja -kuvioista. Olen antanut asioiden edetä ja ohjautua omalla painollaan. Opiskelun myötä olen tutustunut uusiin ihmisiin, ehkä jopa muutamaan hengenheimolaiseen. Tätä blogiakaan en olisi ilman vapaanaoloa alkanut kirjoittaa, enhän edes paljon kajonnut koko tietokoneeseen aiemmin. Olenkin muuten sitä mieltä, että ihmisen perusoikeuksiin pitäisi oikeastaan kuulua sekä saari että vuorotteluvapaa.

Nyt tosin jo työkuviotkin vähän houkuttavat. Tässä ammatissa on ihana mahdollisuus alkaa aina alusta, tässä tapauksessa ihan A:sta. Koululla oli mukava katsella uutuuttaan kiiltävää aapispinoa ja kirjoitella ensimmäisiä viestejä reissuvihkoihin. Mitä lukuvuosi mahtaa tuoda tullessaan?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: