Putkinotko

elokuu 9, 2009 at 7:35 pm (Elokuvat, näytelmät, televisio) (, , )

Kävin katsomassa aidossa ympäristössään esitetyn Putkinotkon, joka toteutettiin ensimmäistä kertaa Savonlinnan kaupunginteatterin voimin, aikaisemmin sitä ovat esittäneet harrastajat. Arvelen, että Kimmo Lavasteen ohjaama Putkinotko on hieman poliittisempi kuin aikaisemmat versiot. Ainakin epäreilu omistaja-torppari-ristiriita on selkeästi esillä esim. musiikkiesityksissä, jotka olivat muuten erinomaisia. Ehkäpä Juuttaan saamattomuus hoitaa ja kunnostaa asuinsijaansa ja peltoja juontuu juuri siitä, ettei hän viitsi huolehtia toisen omaisuudesta ja raataa toisten hyväksi. Voihan siihen kyllä olla luontaista taipumustakin; monet jutut ovat savolaisittain ”alottamista vaille valmiita”. Jari Liukkonen ilmaisee hienosti Juutas Käkriäisen tunteiden kirjon velmuilusta pettymyksen ja vihan purkauksiin. Olemuskin on sopivan karhumainen ja metsäläinen, mutta se ei tarkoita, etteikö Juutas olisi viisas ja ovela; erityisesti tässä esityksessä korostuu hänen sosiaalinen lahjakkuutensa. Juutas osaa asetella sanansa ja eleensä tilanteen mukaan.

Rosinan esittäjä Marjaana Kuusniemi on myös osaansa erittäin sopiva; hänestä huokuu yritteliäisyyttä, vahvuutta ja naarasleijonan tahtoa huolehtia perheestään. Rosinahan se haluaa pistää pystyyn korpeen tislaamon, jossa jalostetaan viljasta kauppatavaraa. Haaveissa siintää oma talo.

Lapsinäyttelijöitä ihailin taas, esiintyminen oli todella luontevaa, ja oikeastaan pitäisi kehua kaikki muutkin näyttelijät peräkanaa, niin hyvin he menivät roolihahmojensa nahkoihin.

Näytelmä sijoittuu aikaan juuri ennen vuoden 1918 sisällissotaa. Sen enempää  Joel Lehtonen kuin  Kimmo Lavastekaan eivät asetu selkeästi kummankaan puolelle, vaan kuvaavat sekä herroja että sorrettuja niin, että molemmat vaikuttavat omalla tavalla rakastettavilta juuri inhimillisten heikkouksiensa ja huvittavuutensakin vuoksi. Lehtosellahan oli läheisiä molemmilla puolilla; hän oli huutolaispoika, joka sai kodin papin lesken luota.  Paikan omistaja kauppias Aapeli Muttinen onkin varsin reilu herra, kun toteaa, että pelto kuuluu sille, joka sitä kyntää, ja luovuttaa palan maata Juuttaalle, vaikka hetki ennen onkin säikähtänyt Ananiaksen huvilalle päin ampumaa laukausta. Olisikin mielenkiintoista nähdä, miten elämä sen jälkeen Putkinotkossa muuttuu. Juutas itse kyllä vitsailee aiemmin Rosinaa pepulle läimästen, että ”onhan Herra hänellekin palan sulaa maata suonut”, ja kyllähän Juutas ainakin siihen maahan on siementänsä ahkerasti kylvänyt.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: