Martta vai Maria, vai voiko olla vähän molempia?

elokuu 20, 2009 at 5:47 pm (Emansipaatio) ()

Joku on saattanut huomatakin, että yritän kasvaa ulos liian ahtaasta paidasta, jonka olen kyllä ihan itse pukenut ylleni. Saattaa olla, että olisin enemmänkin Maria, jolleivat ympäristön odotukset olisi vaatineet marttamaisen reipasta käytöstä. Olen jo kertonutkin maalla kasvaneiden tyttöjen ”paineista” olla ”käteviä emäntiä”. Toisaalta oman ikäluokamme tytöt ovat usein myös korkeasti koulutettuja, joille oma ura on tärkeä. Ihmettelen aina hieman, kuinka on mahdollista yhtä aikaa kirjoittaa väitöskirjaa, kasvattaa uhmaikäisiä kaksosia, loihtia kotitekoisia leivonnaisia perheelle, vetää spinningiä joka toinen ilta ja luonnollisesti säilyttää nuorekas ulkonäkö, johon ei kuulu stressinäppylät tai rasvaisena roikkuva kuontalo. Tällaisia supernaisiahan naistenlehdet usein esittelevät. Kuulun onneksi niihin ihmisiin, joiden ei välttämättä tarvitse olla yhtä aikaa erinomaisia kodinhengettäriä ja dynaamisia uraohjuksia. Mottoni on Tuntemattomasta sotilaasta: Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat. Ehkä se Ellun kanana olo on juuri sitä Mariaa, olla hömöttää vain ja ajatella, jos sellainen nyt naisille on edes sopivaa.

Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että haluaisin vielä enemmänkin hömöttää. Siksi tämä entinen kansakoulu asumismuotona suurine puutarhoineen tuntuu monella tavalla liian isolta ja vaativalta. (Vaikka se olikin unelmakoti,  ja on tietty useinmiten edelleenkin sitä.) Keittäisin mielelläni kaksi ellen kolmekin maijallista höyrymehua. Mutta kahdeksan maijaa on jo niin paljon, että itselläkin alkaa keittää. Varsinkin, kun pensaissa on marjoja melkein toiseen mokomaan kahdeksaan maijalliseen. Tervetuloa kaikki räksät ja muut! Aloitamme lintujen ruokinnan jo elokuussa! (Hassua, että purnaan tässä, vaikka tänä vuonna vaari keräsi marjat ja mulle jäi vain keittämisen vaiva. Kiitos vaarille! Hassua myös tämä luterilainen asenne, ettei pensaaseen saisi jättää ruokaa hukkaan.) Itselle on taitanut käydä niin, että kun on alkanut joskus tehdä tiettyjä asioita, niin vaatii itseltä niitä samoja, vaikka tilalle on tullut lisäksi uusia haasteita. Lisäksi arvelee myös muiden odottavan sinulta sitä, mihin ovat tottuneet. (Niinhän se kyllä on monesti työpaikallakin, että se tekee, joka on joskus ryhtynyt jotain tekemään. Helpoimmalla pääsisi, kun esittäisi kädetöntä ja avutonta.) Ehkä ei olisikaan kauheaa, jos kahvipöydässä olisi vieraille tarjolla kaupan munkkeja eikä uunituoreita leivonnaisia. Kaupasta saattaisi löytyä ihan käyttökelpoisia eineksiä ja pakasteita. Onko edes pakko siivota ennen kuin anoppi tulee kylään? (No, viimeinen saattaa olla se vaikein ”kasvutehtävä”!)) Voi meitä naisia, voi meitä ”käteviä emäntiä”! Ennemminkin taitaa olla kyse pätemisestä ja keskinäisestä kilpailusta ns. paremmuudessa.  Missä on se ”Jeesus”, joka sanoisi: Martta, Martta moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet…?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: