Luunappi paikalliselle medialle

lokakuu 3, 2009 at 8:55 am (Media, Politiikka, Yhteiskunta, Uncategorized) ()

Eilen oli juhlava päivänavaus, kun koulumme uudistetut tilat vihittiin käyttöön kahden vuoden homeremontin jälkeen. Kokoonnuimme koulun pihalle, jossa yksi ekaluokkalaisistani kahden muun avustamana sai kunniatehtävän leikata poikki nauha sisäänkäynnin läheisyydessä. Rehtori piti hyvän puheen, ja vannoimme yhdessä valan, jossa lupasimme kohdella hyvin uutuuttaan kiilteleviä tiloja. Paikallinen lehdistökin oli paikalla ja teki mukavan jutun tilaisuudesta tämän päiväiseen lehteen, mutta…kaksi oppilaan nimeä kolmesta oli kirjoitettu väärin ja tämä toistui jutussa kolme kertaa. Eikä valitettavasti ollut ensimmäinen kerta. Olen jo ihan tottunut siihen, että Kujamäki-nimi näyttää olevan mahdoton tehtävä kirjoittaa oikein.  Samoin titteleitä heitellään suurin piirtein sinne päin. Nyt vain harmitti todella paljon omien oppilaitteni puolesta, sillä heille lehteen pääseminen on iso juttu, ja oma nimi on jokaiselle tärkeä. Toivoisinkin, että toimittajat tarkastaisivat aina, kun ovat vähääkään epävarmoja oikeinkirjoituksesta tai vaikkapa pyytäisivät nimet kirjallisina. Näin vältyttäisiin harmittavilta vahingoilta.

Tämä episodi nosti esiin myös vanhoja kaunoja muutaman vuoden takaa. Myönnän, että olen tietyissä asioissa liian pitkämuistinen…Suhtaudun myös varauksellisesti niihin tahoihin, jotka ovat kerran aiheuttaneet pettymyksen, sillä valitettavan usein se ei jää siihen yhteen kertaan. Muutama vuosi sitten paikallisessa pienessä laitoksessa astui professorin virkaan kaksi henkilöä yliopiston avajaisten yhteydessä. Olisi olettanut, että pienellä paikkakunnalla tällainen asia olisi ylittänyt uutiskynnyksen, kun kaikki suuret kalasaaliitkin uutisoidaan kuvan kanssa. Lisäksi oli kyseessä tieteenala, jossa professorit ovat edelleen laskettavissa yhden käden sormilla. Olisihan se ollut hengennostatusta paikalliselle yksikölle…Mutta mitä uutisoikaan paikallinen sanomalehti! Se kirjoittaa sanasta sanaan rehtorin puheen, joka oli, anteeksi vain, sitä tavanomaista liirumlaarumia, kuvia oli myös hänestä ja viereisen laitoksen johtajasta, mutta ei edes pientä mainintaa niistä professoreista. Silloin uskoni median ns. puolueettomuuteen sai ison kolauksen. Alkoi tuntua siltä, että asian takana täytyi olla muutakin, kuin taitamattoman toimittajan arviointikykyä siitä, mikä on uutisoinnin arvoista. Oliko taustalla se, että ”kuivaksi oksaksi” nimitettyä laitosta ei voinut mitenkään nostaa esiin, koska se oli jo tuomittu katkaistavaksi, jotta naapurioksa säästyisi? (Korostan, että tämä on täysin omaa spekulaatiotani.) Nyt tämä oksa viheriöi jo muualla. Esimerkkejä löytyisi valitettavasti muitakin, mutta olkoon nyt tämä tässä.

Olen oppinut näistä kokemuksista sen, että medialla on suuri valta joko vaieta toiset asia kuoliaaksi tai toisaalta kääntää katse joskus ihan merkityksettömiin asioihin. Tämä on hyvä tiedostaa. Ja joskus tuntuu siltä, että pienet jutut voisi antaa vaikka asianomaisten kirjoitettavaksi, jos he siihen ovat suostuvaisia; näin säästyttäisiin pitkiltä ”oikaisuja” -listoilta. Tämä taisi olla aika julmaa kommentointia, mutta toisaalta, kun itseäni kasvatettiin aikoinaan asteikolla:  luunappi, tukkapölly, selkäsauna, niin luunappi oli se miedoin rangaistus…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: