Sielunmaisemia

lokakuu 21, 2009 at 8:28 pm (Luonto, ympäristö, maisema, Uncategorized) ()

Alkuviikon lomailin kuopuksen kanssa muorin luona Tennilässä. Nautin hämäläisestä peltomaisemasta kävelyretkilläni. Olenkin miettinyt, kumpi on enemmän sielunmaisemaani: lapsuuskotinani ympäröivä kumpuileva peltomaisema vai itä-suomalainen järvimaisema, jonka äärellä olen asunut  jo kauemmin kuin lapsuuskodissani. Molempia yhdistää ainakin avaruus ja tila; näkee kauas joka suuntaan. Samalla tuntee itsensä  pieneksi ja luonnon suureksi. Ajatukset liitävät vapaasti, ja voi tulla myös hetki, ettei päätä rasita yksikään ajatus.

Loppusyksyn luonto on minusta askeettisen kaunis. Vaaleat sänkipellot ja tummanruskeat kynnöspellot ovat kuin turvallisen värinen tilkkupeitto. Toissa aamuna oli vielä upea usva kaiken päällä. Lehdettömissä puissa roikkui suuria vesipisaroita, ja varikset lensivät taivaalla. Yksi puu oli täynnä harakoita. Melko mustavalkoista maisemaa, jota on paikoitellen väritetty murretulla oranssilla ja ruskealla, vähän niin kuin vanhoissa valokuvissa oli tapana.

Lainasin Muumilaakson marraskuun, tällä kertaa äänikirjana, jotta voin jatkaa syystunnelmointia esim. Joensuun reissuilla. Vaikka Nuuskamuikkusen tavoin vaeltaminen kiehtovaa onkin, huomenna tartun kuitenkin jo haravaan Vilijonkan tapaan. Haravointi on mukavaa ja palkitsevaa hyötyliikuntaa, ainakin tiettyyn rajaan asti.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: