Strategista toimintaa

marraskuu 5, 2009 at 1:26 pm (Politiikka, Yhteiskunta) ()

Habermas jakaa sosiaalisen toiminnan strategiseen ja kommunikatiiviseen toimintaan. Strateginen toiminta tähtää menestykseen ja on siksi helposti laskelmoivaa ja manipuloivaa. Se pyrkii hyötymään muista ja eristää näin toimijan toisista ihmisistä, joista tulee vain vastapelureita. (Habermas 1987). Tällaistahan julkinen toiminta on ollut jo ainakin kymmenen vuotta. Olen sen verran vanha, että muistan toisenlaisenkin ajan. Silloin ei kunnalla ollut vielä itsemääräämisoikeutta, vaan menot olivat ns. korvamerkittyjä; koulutukseen ja kasvatukseen, terveydenhuoltoon ym. oli varattu tietty summa. Silloin oli mukava tehdä töitä! Nyt kun kunta on pistetty itsemääräämisoikeuden nimissä mahdottoman tehtävän eteen jakaa laihasta pussista varoja, on työkavereista ja kunnan eri työntekijöistä tullut toisilleen juuri niitä vastapelureita, vihollisia tai sitten ”hyvä veli” saunakavereita. Kytätään, kuka saa henkilökohtaisen lisän palkkaansa, kenellä on enemmän työtunteja (opettajien palkkajärjestelmä on todella ikävä!), miten pakkolomat järjestetään yms. (Oma kantani pakkolomiin on OAJ:n ajamaa vastaan; olisin mieluiten pakkolomalla kesällä kuin hankaloittaisin työtäni ja lasten oppimista usean kuukauden ajan.) Pakkolomat tosin pitäisi lailla kieltää kokonaan aloilla, joissa on kyse ihmisten turvallisuudesta ja terveydestä! Kuntia pakotetaan kohta hallituksen toimesta liitoksiin, kun samaan aikaan budjetissaan plussan puolella ovatkin yllättäin  ne ne kunnat, joissa on pysytty itsenäisenä, esim. Virrat. (TV-uutiset 4.11.) Voisiko pienempikin yksikkö sittenkin olla toimiva?

Näissä olosuhteissa tuntuu lähes mahdottomalta kommunikatiivinen toiminta, joka tähtää vuorovaikutukseen perustuvaan yhteisymmärrykseen. Sellainen toiminta, jossa pistettäisiin toisen saappaat hetkeksi jalkaan ja eläydyttäisiin toistemme ongelmiin ja asemaan, eikä vain pidettäisi kynsin ja hampain kiinni saavutetuista eduista. Oltaisiin solidaarisia toisillemme. Mutta pelkkä joustaminen, ja varsinkaan suostuminen jatkuviin höyläyksiin, ei ole oikea suunta. Rahaahan on joillakin sellaisia määriä, joita ei voi ymmärtää! Olen tosi huono numeroiden kanssa, en paljon miljoonista ylöspäin osaa laskeakaan. Minulle pitää antaa konkreettisia esimerkkejä, kuten tämä jonka luin lehdestä: Tietty henkilö Suomessa tienaa vuodessa yhtä paljon, kuin keskivertotuloinen, esim opettaja, 222 vuodessa (siis kahdessasadassakahdessakymmenessäkahdessa vuodessa!) Pitäisikö minun kunnon kansalainen ollakseni vielä ylistää häntä juhlapuheissa suurena suomalaisena ja sankarina!!?? Vaikka hänenlaisensa ovat juuri niitä suuria pyöriä strategisen toiminnan vaunussa.

Tarttis tehdä jotakin! Esim. vaihtaa päättäjät ihan oikeasti seuraavissa vaaleissa. (Mutta en usko, että niin tullaan tekemään) Haaveilen ja toivon vielä eläväni niin kauan, että näen toisenlaisenkin  yhteiskunnan, jossa lähiyhteisöt nousevat keskeiseen asemaan, pienet yritykset kannattavat, syödään lähiruokaa, tyydytään vähempään ja ollaan ”kanssalaisia”, joka on kansalaisen vanhempi ilmaus.( Suoranta, Salo 2002). Saahan sitä olla idealisti. (Tosin em. kuviteltu tilanne saattaa vaatia luonnonkatastrofin kaltaisen mullistuksen ja se ei tietty ole toivottavaa…mutta todennäköistä tällä menolla.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: