ÄÄ niin kuin äänestää

marraskuu 9, 2009 at 6:29 pm (Koulu, Oppiminen ja opetus, Politiikka, Yhteiskunta) ()

Meillä oli tänään ekaluokkalaisten kanssa vuorossa ä-kirjain (kirjainten opettelu ei etene aakkosjärjestyksessä). Ekalla tunnilla keksimme yhdessä hauskan ä-tarinan äkäisestä äidistä ja ärsyttävästä älykääpiöstä sekä harjoittelimme ä-kirjainta. Seuraavalla tunnilla jatkettiin aapisen kertomuksella. Välitunnin aikana oli vain tapahtunut jokin kumma muodonmuutos aamun reippaissa kullannupuissa. Lievää kapinahenkeä oli ilmassa jo, kun astuin luokkaan ja huomasin, että ”pyörätuolini” oli miehitetty ja miehittäjät ilmoittivat olevansa opettajia. Suhtauduin tähän vallankaappausyritykseen ehkä hieman tylysti ja häädin heidät heti tuoliltani, joka kieltämättä on houkutteleva,  ja houkuttelee itseänikin välillä käyttämään pyöriä jalkojen asemasta liikkuessani paikasta toiseen. Aapisen kertomuksessa oli ajan hengen mukaisesti laulukilpailu, jossa yleisö sai äänestää voittajan. Kysyin lapsilta, missä ja milloin voi muuten äänestää. Heti mainittiin tuorein ohjelma Talent, josta olisi varmasti juttua piisannut, ellen olisi sitäkin alkumetreillä  katkaissut, sillä yritin ajaa takaa vaaleja, ja tulihan ne presidentinvaalit sentään esiin. Kansanedustaja-sana sitten olikin tuntematon, vaikka meillä omassa kunnassa sellainen onkin. Haukotuksista, harhailevista katseista ja valuvista asennoista päättelin, että tämä aihe ei oikein uponnut yleisöön. Joku sanoikin ääneen: Tylsää ! ja joku toinen vähän kohteliaammin : Polttoaine vähissä… (viitaten tulevaan ruokailuun). Niin, tylsäähän tämä koulu välillä kieltämättä on, mutta ehkä sen pitääkin joskus olla tylsää. Tuli mieleen ajatus, jonka juuri luin kohta julkaistavasta Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä 3-teoksesta, jossa on muuten ensimmäinen oma artikkelikin esillä.( Huimaa!)

”Keskeisin tragedia pedagogiikassa on kuilussa, joka sijaitsee
opettajan etäisten päämäärien ja oppilaan välittömien ja juuri
käsillä olevien ongelmien ratkaisemisen välillä.” – Dimitry
Nikoalevitsch Uznadze (1886–1950)

Arvelen, että kun pidämme oman luokan presidentinvaalit muutaman viikon päästä,  demokratia ja äänestäminen alkavat enemmän kiinnostaa. Yleensä ehdokkaita on vaalitentissä enemmän kuin äänestäjiä. Ja täytyy sanoa, että minulla opettajana on harvoin tylsää näiden kehittyvien  mukuloiden kanssa. Jokainen hetki on niin ainutlaatuinen, jopa arvaamaton. Ja lisäksi itse saan nauraa ainakin sisään päin joka päivä. Esim. tänään, kun pyysin ottamaan aapisen esiin, kysyi eräs kuukausi sitten lukemaan oppinut oppilas, tarvitseeko hänenkin ottaa, (kun lukeminen on jo näet jo opittu…) Lukemaan opettelu edistyykin tämän porukan kanssa paremmin kuin monen muun. Intoa ja halua riittää siihen, ja kotiväkikin on kiitettävästi mukana apuna lukuläksyissä.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: