Hermeneuttisia hetkiä ja kommunikatiivista toimintaa

marraskuu 28, 2009 at 4:19 pm (Kasvu, Kasvatus, Politiikka, Yhteiskunta, Tutkimus, Ystävät) ()

Kasvatustieteen päivät 2009 Tampereella  on koettu, ja niitä kokemuksia nyt tässä sulattelen. Mukavimmalta tuntui se, että tapasi monia ihmisiä, jotka ovat vuoden, tai vuosienkin, aikana jollain tavalla tulleet tutuksi Savonlinnan ja Joensuun yliopistosta, kesäkoulusta, vuoden takaisilta KT-päiviltä tai Kasvatuksen historian päiviltä. Oli kiva, kun niin moni pysähtyi juttelemaan tai ainakin hymyili tunnistamisen merkiksi. Tapasin myös livenä henkilön, jonka kanssa olen osallistunut keskusteluun eräässä blogissa. Lisäksi hyvän tuurini ohjaamana ja puheliaisuuteni ansiosta törmäsin ruokajonossa uusiinkin ihmisiin, joilla on jopa samansuuntaisia tutkimusaikeita kuin itselläni. Tuli hyvä fiilis ja sellainen tunne, että kuuluu joukkoon.

Päivien teemana oli ”Kasvatus toisin silmin”. Sitä, miten eri esitelmät vastasivat tähän haasteeseen on vaikea kattavasti sanoa, koska itse pystyin kuulemaan vain pienen osan. Mutta saattaa olla niin, että kasvatustiede pysyttelee vieläkin liian etäällä todellisista ongelmista ja ihmisistä niiden keskellä. Se ei välttämättä ole Klafkin sanoin toiminnan teoriaa kasvatuskäytännöstä kasvatuskäytäntöa varten. On paljon helpompaa ja turvallisempaa kuvailla asioita, tai pohtia käsitteitä teoreettisesti, kuin yhdistää tähän myös käytännön toiminta ja sen reflektointi. Esimerkiksi toimintatutkimusryhmäähän ei näille päiville syntynyt. Kuitenkin juuri toimintatutkimus voisi olla  keino puuttua ongelmiin tai jäykkiin käytänteisiin ja pyrkiä muuttamaan niitä parempaan suuntaan. Arvelen kuitenkin, että toimijoita kentällä on, mutta heillä ei ole aikaa, mahdollisuutta tai edes halua ryhtyä myös tutkijoiksi. Joten kasvatustieteilijöiden olisi itse lähdettävä ulos maailmaan ihmisten pariin ”siisteistä” tutkijakammioistaan. Viimeinen esitys, jonka kuulin, käsitteli Illichin radikaaleja ajatuksia siitä, kuinka oppia voisi muualla jopa paremmin kuin kuluttajakansalaiseksi ohjaavassa koululaitoksessa. Illich ajattelijana vastasi ehkä parhaiten näiden päivin haasteeseen nähdä kasvatus toisin silmin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Illich Samoin virkistäviä kokemuksia olivat sekä Savonlinnan että Jyväskylän OKL:en esitykset toiminnastaan, joka tähtää molemmissa laitoksissa tiedon siirtämisen sijasta opiskelijoiden luovaan ajatteluun, ja rohkaisee heitä keskustelemaan ja etsimään myös itseään ja ominta tapaansa olla opettajia. Molemmissa opettajankoulutuslaitoksissa on myös rikottu perinteiset luokkahuoneopetuksen rajat ja lähdetty rohkeasti vaikka metsään.

Kasvatuksen historian ja filosofian teemaryhmässä kuuntelin mm. esityksen J.H. Hollon näkemyksistä eettisestä kasvatuksesta. http://fi.wikipedia.org/wiki/J._A._Hollo Näkemykset olivat hyvin kokonaisvaltaisia ja sisälsivät vastakkaisten käsitteiden synteesiin tähtäävää vuoropuhelua, siis sitä, että nähdään muutakin kuin mustaa tai valkoista. Hollon ajatukset olisivat hyvin ajankohtaisia ja tarpeellisia juuri tänä aikana. Keskustelua olisi syntynyt aiheesta enemmänkin kuin aika salli. Kriittinen taidekasvatus olisi tarjonnut myös enemmänkin kiinnostavia aiheita kuin pystyin kuuntelemaan. Kauko Komulaisen  äidinkielen ympärillä pyörivät kokonaisopetukseen tähtäävät kokeilut innostivat kovasti. Juuri kriittinen taidekasvatus voisi mielestäni olla parhaiten oppilasta eheyttävää.

Omassa aikuiskasvatusryhmässä oli vähän, mutta keskustelevaa, yleisöä. Virolaisten opettajien esitys heidän jo 70-luvulla alkaneesta tutkiva opettaja toiminnasta sai kysymään, mikä sytyttäisi myös meillä Suomessa sellaisen innon ja omaehtoisen halun kehittyä opettajana yhdessä muiden kanssa. Oma esitys poiki tarjouksen osallistua pohjoismaiseen toimintatutkimusryhmään, mutta esteenä vain taitaa olla taas kielimuuri, jollei jotain ihmeitä tapahdu.

Illalla olikin sitten mahdollisuus irrotella vapautuneesti Telakalla, jossa oli kasvatuspoliittiset iltamat. Viihtyminen on yksi vahvimmista puolistani (kts. Mitäs me mymmelit!), joten melkein saivat ystävällisesti lakaista minut ulos muutaman muun yhtä hyvin viihtyvän kanssa useimpien valomerkkien jälkeen. Kiva paikka, jossa on erityisesti kivoja ihmisiä, suosittelen! Illan kruunasi, kun sain oluen hinnalla ihailemani Lissu Lehtimajan sarjakuvakirjan ihan omistuskirjoitusten kera. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/sarjakuvataiteilija-ja-muusikko-lissu-lehtimaja-on-rakkauden-maisteri

http://www.rauhanpuolustajat.fi/RaPu-lehti/lehdet/2006/306/rauhantekija_lissu_lehtimaja.html

Päivien loppuhuipennukseksi sain käteeni vielä ensimmäisen kirjan, jossa on oma artikkelini. (kts. Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä 3)Tuntui hienolta! Kiitos Tampereen väelle!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: