Sekavan viikon selontekoa

joulukuu 6, 2009 at 12:54 pm (Arki/juhla, Elämä, Ystävät) (, )

Mennyt viikko meni vaihtelevissa tunnelmissa. Ilahduttavien asioiden listalla on erityisesti esikoisen hyvä kotiutuminen opiskelukaupunkiinsa; tuntuu siltä, että ns. elämänhallintataidot ovat hanskassa: siellä keitellään puuroa, lenkkeillään puolen tunnin matka asunnolta kampukselle ja hoidetaan tentit hyväksyttävästi läpi. Ja viimeisimmäksi kuulin, että hänet on valittu ainejärjestönsä hallitukseen. (Isänsä jalanjäljillä selvästi, itse olin vähän eksyksissä koko opiskeluajan: kaipasin kotikylän kavereita ja yritin saada tuloksetta hämeen murteen kääntymään savoksi.)

Maanantaiaamun  synttärilaulujen jälkeen, jo hieman myöhässä töidenlähdön suhteen, huomattiinkin, että toyotan ainokaiset avaimet olivat matkustaneet Kuopioon esikoisen taskussa. Päivä kului ainakin osittain kyytejä järjestellessä. Asuminen maalla suorastaan edellyttää omaa autoa, ainakin, jos haluaa, tai tarvitsee, vielä työajan jälkeenkin liikkua. Voi, miten hienoa olisi, jos julkisia kulkuvälineitä kulkisi vielä neljänkin jälkeen kaupungista meille päin!

Tiistaina onnistuin sotkemaan piikkini keskenään, ja juuri kun olin pistänyt, tajusin laittaneeni pikainsuliinia moninkertaisen määrän, joten se päivä meni syödessä lähes henkeni edestä. Taitaisin tarvita henkilökohtaisen avustajan. En uskalla edes kuvitella mahdollista vanhuutta tällä päällä varustettuna.

Keskiviikko taisi olla normipäivä (illalla luokan joulupaja). Torstaina oli hauskat pressanvaalit, mutta myös  oppilaan kanssa konflikti, josta jäi adrenaliinia vereen pyörimään. Yritin purkaa sitä ” stressilelu” Henryyn, uskolliseen, mutta kömpelöön partneriini, eli imurointiin. Kts.

“Siivota, siivota, siivota täytyy…”

Mutta mitä tekeekään Henry! Muutaman imaisun jälkeen ei enää suostukaan käynnistymään! Kaupunkiin piti joka tapauksessa lähteä, joten päätin ostaa sillä reissulla uuden imurin, se tuntui välttämättömältä. Hehtaarihalli-Prismassa juokseminen ei kuitenkaan todellakaan vähentänyt adrenaliinin määrää veressä. Yritin koota 18-v synttäribileiden ostoslistan tarvikkeita, ja parin kilsan juoksulenkki jupinan kera tuli suoritettua. Onneksi sain pyynnöstä kuitenkin paikalle jopa myyjän imurikauppaa varten; se helpotti, ja nyt perässäni pyörähtelee sulavaliikkeinen ferrarinpunainen Miele. Se ei tosin hymyile niin kuin Henry, mutta pääsee vaivatta mattojen yli, toisin kuin Henry, joka kellahti melkein joka kerta kumoon. Mutta Henryn eduksi on sanottava, että hänellä oli pidempi letku. (sorry kaksimieliset mielleyhtymät)

Perjantaina lähdettiin pyynnöstä evakkoon kotoa Joensuuhun. Täysi-ikäiset eivät halua äitiä ja isäänsä häärimään synttäribileisiinsä…Kymmenen jälkeen tuli kuitenkin ”hätäpuhelu”. Viemäri oli taas käynnyt toimimaan väärään suuntaan ja pannut ns. haisemaan! Kts. Valitusta Voi, osaavatkohan ne, ketkä kuuluvat kunnalliseen viemäriverkkoon todella arvostaa sitä!? Onneksi paikalla oli neuvokas nuori mies, joka ei jäänyt vain päivittelemään lemua, vaan haki kotoaan pumpun, jolla ongelma ratkaistiin. Huomenna menen henkilökohtaisesti kiittämään häntä.

Että sellainen viikko! Eilen oli kuitenkin mukava kokoontua naapuruston pikkujouluihin leppoisasti syömään ja juttelemaan sekä loppuillasta myös parantamaan maailmaa, ainakin Kerimäen osalta. Meillä on täällä Yläkuonassa hyvä ihmisten puolue!

Ja…”Hei, hei, hei  kuule Suomi, jos me tullaan junalla….niin oletko sinä Suomi sellainen iloinen maa…?” Onnea kuitenkin syntymäpäivänä!

YouTube – Pictures of Finland

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: