Oi, Kuusi, oi Sibelius ja oi, Kerimäen tytöt!

joulukuu 8, 2009 at 8:42 pm (Musiikki) (, )

Viime viikon ”sekoilut” jo enteilivät alkavaa stressikautta. Ja jotakuinkin siihen malliin pinna onkin kiristynyt. Koulussa tulee oltua kärttyinen kääkkä tukka takussa, iltapäivä menee siihen, kun etsin vaatteitani ja tavaroitani, joita olen riisunut tai laskenut käsistäni johonkin päin koulua. Tällä hetkellä ovat väliaikaisesti hukassa ainakin sisäkengät, hattu ja sormikkaat (onneksi vain villaiset). Tonttupuvut ja enkelinkaavut sen sijaan valtaavat tilaa luokassa.  Tonttuja on liikkellä paljon, mutta enkeleitä sen sijaan vähemmän. Suusta pääsee niitä rumia sanoja, jotka vielä viime viikolla nielaisin. Työkaveri suositteli nyrkkeilysäkkiä…

Mutta ei tarvinnutkaan hankkia sitä nyrkkeilysäkkiä, eikä edes imuroida. Kireyttä lievitti sen sijaan musiikkiopiston suomalaisen musiikin konsertti. Tutut Merikannot, Melartinit ja Sibeliukset rauhoittivat pulssin. Joskin hienot esitykset sitä myös kiihdyttivät, mutta konsertin jälkeen olo oli seesteisen puhdistunut. Ihminen tarvitsee muutakin kuin leipää sulatettavakseen. Olen vahvasti sitä mieltä, että juuri taide-elämykset voisivat olla  se pelastusrengas, johon ihmiset hädässä voisivat tarrautua ja kohota arjen ja vaikeuksien yläpuolelle.  Tosin eipä siellä konsertissa vakioporukan lisäksi paljon yleisöä ollut, vaikka musiikkiopiston konsertit ovat ilmaisiakin. Ja nykyisen laskuopin mukaanhan kulttuuri on lisäksi se tarpeeton, josta voidaan kunnissa säästää ja koko ajan säästetäänkin. Olen iloinen, että vielä kymmenen vuotta sitten oli oppilaspaikkoja kerimäkeläisille. Mikä lienee nykyinen tilanne?

Oma tyttö soitti Sibeliuksen Romanssin ja Rautavaaran Notturno e danzan yhdessä häntä säestäneen Teija-ystävänsä kanssa. Tyttöjen yhteissoitto oli puolueettomastikin sanottuna uskomatttoman upeaa. Danza-osa ihan raju! Lisäarvoa antaa myös tieto siitä, että Notturnon säestysnuotteja oli viittä vaille ennen konserttia vielä etsittävä musiikkikirjastosta, kun säestäjältä  olikin unohtuneet ne kotiin. Mahtavaa hermojen hallintaa! Teija soitti vielä lisäksi Sibeliuksen Kuusen. Sen soinnuissa on jotain erittäin koskettavaa ja hienoa. Lisäksi Teijan tulkinta oli sellainen, että kaduin vähän kun en mennyt pimeälle parvekkeelle tyristämään (vasta lopuksi tietysti). Uskon, että Sibeliuskin olisi liikuttunut siitä, ja mikä olisikaan ollut hänelle parempi syntymäpäivälahja näin 8.12, kun säveltäjän syntymästä on kulunut 144 vuotta. Olen jo tilannut tytöt soittamaan sitten, kun valmistun tästä vielä joksikin. Ja vaikka pateettiselta kuulostaakin, ehkä juuri Kuusi olisi se kappale, minkä toivoisin hautajaisissani soitettavan. http://www.youtube.com/watch?v=rGE3TdMx25s&feature=related

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: