Häpeän olla ihminen!

joulukuu 11, 2009 at 3:49 pm (Kasvu, Kasvatus, Perhe, suku, koti, Uncategorized) (, )

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Koulutytt%C3%B6+hakattiin+rajusti+kaksi+kertaa+Viikiss%C3%A4/1135251361202

Erityisesti häpeän edustaa omaa sukupolveani. Meidän lapsemme ovat juuri niitä teini-ikäisiä, jotka kerääntyivät joukolla seuraamaan yhden ikäisensä tytön pahoinpitelyä Viikissä. Uutinen sai vatsan kouristelemaan pahoinvoinnista ( ja mielikuvissani ratsastin paikalle piiskan kanssa hajoittamaan väkijoukon, vaikka en osaakaan ratsastaa enkä lyödä, vihainen osaan olla!)

”Helsingin poliisi tutkii Viikin alueella tapahtunutta rajua koulukiusaamistapausta.Latokartanon koulun kahdeksannen luokan oppilasta uhkailtiin koulussa runsaat kaksi viikkoa sitten. Kun tyttö lähti koulusta kotiin, kiusaajat seurasivat perässä, pahoinpitelivät hänet ja sotkivat tytön asunnon.Viime perjantai-iltana sama tyttö hakattiin uudelleen Viikin kirkon edessä. Nyt tekijänä oli uhrille tuntematon tyttö.Latokartanon koulun rehtorin Satu Honkalan vanhemmille laatiman tiedotteen mukaan paikalla oli aluksi kymmenkunta nuorta, jotka soittivat lisää kavereita seuraamaan pahoinpitelyä. Paikalle kerääntyi kaikkiaan nelisenkymmentä nuorta. Yksi sivustaseuraajista soitti lopulta uhrin äidille, joka juoksi paikalle ja hälytti poliisin.”(HS)
Olemme tn. syöttäneet neuvolan määräämät D-vitamiinitipat ja soseet lapsillemme, erityisesti olemme tarjonneet heille virikkeitä ja vaatineet samaa myös päiväkodilta ja koululta, olemme kuskanneet lapsiamme harrastuksesta toiseen. Mutta olemme ilmeisesti myös laiminlyönneet vanhemman perustehtävän kertoa selkeästi, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Olemme ilmeisesti luottaneet siihen, että lapsi ymmärtää sen itse. Olemme asettaneet oman Minna-Matildamme Suomen lainkin yläpuolelle, kertomatta hänelle, että pahoinpitely on rikos ja että mitään elävää ei saa vahingoittaa. Olemme ilmeisesti  kokeneet moraalisen ja eettisen kasvatuksen vanhanaikaisena, ahdistavana ja liian rajoittavana. Vai olemmeko vain yksinkertaisesti olleet poissa: töissä tai toteuttamassa itseämme. Olemmeko hoitaneet kasvatuksen etätyönä? Olemmeko jättäneet lapsemme selviytymään, miten parhaakseen näkevät?  Olemmeko luovuttaneet? Olemmeko syyllistyneet heitteillejättöön?
Apuun huudetaan Kiva-kouluhanketta, mutta se tulee näille nuorille liian myöhään. Olemmeko menettäneet heidät?
PS. Miksi muuten tapausta tutkitaan koulukiusaamistapauksena, vaikka se ei varsinaisesti edes tapahtunut koulussa? Onko tämäkin erityisesti koulun syytä? Jaan opettajana vastuun lasten kasvatuksesta tai syyllisyyden sen laiminlyönneistä, mutta en suostu siihen, että koulu yksin on aina se taho, jonka pitäisi kaikki ongelmat ratkaista! Siihen se ei pysty! Ei edes Kiva-koulu!
http://www.kivakoulu.fi/
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: