Tikrunko sukua?

tammikuu 6, 2010 at 3:23 pm (Luonto, ympäristö, maisema, Toiminta) (, , , )

Eilisestä otsikosta tuli väistämättä mieleen, että Tikru saattaisi olla sukulaiseni; kehon rakennekin on vähän samanlainen, pomppimisesta puhumattakaan. http://www.pp.htv.fi/vhuikuri/tikru/tikrukierros.html
 (On se kyllä aika itseriittoinen ja omahyväinenkin…)

Kun sain pomppimisen asettumaan, sain myös sen abstraktinkin kirjoitettua. Siitä Dillonin kurssin kirjallisesta tehtävästä oli kyllä paljon apua. Asian tiivistäminen max 700 sanaan vaati tietty ronskia karsimista, mutta nyt se on tehty. Laitan sen menemään teemaryhmään, jonka nimi on Continuing Professional Development for teachers… ja toisena vaihtoehtona on etnografian teemaryhmä.

Tänään hiihtelin tunnin kuopuksen kanssa umpihangessa upeilla säihkyvillä hangilla. Tyttöä vain harmitti, että sotkemme laduillamme kauniin koskemattoman maiseman. Kieltämättä olikin vähän sääli rikkoa  uusi hohtavanvalkoinen lumipeite.

Pidän umpihankihiihdosta. Siinä ehtii ihailla maisemia.  (Eikä mulla kyllä kunto riittäisikään kovempaan menoon.) Toimintatutkimuksenkin luotsaaminen muistuttaa vähän umpihankihiihtoa. Valmiita latuja ei ole, eikä paljon mallejakaan. Suomen kuvalehdessä oli tosin juuri mielenkiintoinen juttu nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtajasta Tommi Hoikkalasta. Hoikkala on osallistuva tutkija. Kun hän tutki viimeksi inttiä, hän meni myös itse armeijaan. (Se olikin sivarille ihan uusi kokemus). Nyt hän tutkii peruskoulua osallistuvalla seuraamisella. Hän haluaisi tutkia vielä myös jääkiekkojoukkuetta… ja amista, suorittamalla itse samalla ammattitutkinnon… Ihailtavan tuoretta ja reipasta ajattelua ja toimintaa! Pitänee tutustua niihin raportteihinkin, sillä juuri se, miten toimintatutkimuksesta sitten aikanaan raportoidaan, on alkanut vaivata päätä yhä kasvavassa määrin. Hauskinta olisi oikeastaan tehdä julkista väitöskirjaa vaikka täällä verkossa. Jos joku vielä vaivaituisi kommentoimaan, saisi siinä harjoitusta tulevaan väittelyyn.

Huomenna pitääkin sitten jo pomppia kouluun…

Mainokset

2 kommenttia

  1. Taru said,

    Umpihankihiihto on hyvä vertaus. Samanlainen olo on itsellänikin, kun tutkimme sopivia reittejä ilmiöpohjaisessa opiskelussa työpaikallani Otavan Opistolla. Jättämämme jäljet näkyvät osoitteessa http://ilmiopohjaisuus.ning.com

    Jäljistä huomaa, että välillä tarvotaan syvässä hangessa ja tuntuu ettei oikein edetä mihinkään. Hikikin pukkaa pintaan. Ja välillä sitten sujutellaankin vauhdikkaammin rinnettä alas. Maisemat ovat kuitenkin upeat ja on huikeaa kulkea maisemassa, jota kukaan ei ole vielä aiemmin kulkenut.

    Edellisessä postauksessasi kiitit sähköistä ja sosiaalista mediaa niiden sinulle tarjoilemista tilaisuuksista. Noilta kanavilta löytyy myös ihmisiä, joiden kanssa yhdessä kulkea latuja. Kun mennään porukassa, vaikka sitten umpihangessa, on mukava välillä vaihdella vetovuoroa. Kun kovasti alkaa hengästyttää, voi välillä ja jonkun matkaa hiihdellä vaikka toisena. Ja vaikka jokainen avaisikin ihan omaa latuaan, voi toiselta saada tsemppausapuja sieltä aukion toiselta laidalta. Kannustajia ja auttajia verkosta löytyy ihan varmasti kunhan vain avaa oman tekemisensä verkkoon.

    • Päivi Kujamäki said,

      Voi, kuinka piristi, kun joku sanoi minullekin jotain täällä sosiaalisessa mediassa. Otavassa tavataan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: