Siunattuako toimintaa?

tammikuu 30, 2010 at 3:38 pm (Politiikka, Yhteiskunta, Toiminta, Tutkimus, Uncategorized) ()

En keksinyt tuolle siunattua-sanalle mitään vaihtoehtoa, mikä kuvaisi yhtä hyvin sitä, miltä tämä jatko-opiskelu on tuntunut. Tämän parin vuoden aikana olen kohdannut juuri ”oikeita” henkilöitä ja tekstejä, jotka tuntuvat vain tulevan vastaan. Ihan kuin tosiaan olisin  heittäytynyt ”Pyhän hengen -tuulen” kuljetettavaksi, kuten eräs pappi kerran saarnassaan kehotti tekemään. Ne ihmiset, joita olen opiskelun merkeissä tavannut, tuntuvat kaiken lisäksi hengenheimolaisilta. Erityisen iloinen olen siitä, että sain niin aktiivisen toimintatutkimusryhmän kokoon. Vaikka kokoontumiset ovat raskaiden koulupäivien jälkeen, ne virkistävät itseä. Pari uuttakin jäsentä on lähtenyt toimintaan mukaan. Olen antanut kokoontumisissamme keskustelunkin edetä pitkälti omalla painollaan, ja ihmeesti siitä huolimatta ”pysymme asiassa”. Viimeksi keskustelu ohjautui joustaviin ryhmäjakoihin ja toimintaympäristöihin, jotka tukevat eheytettyä opetusta.

Kasvatustieteenpäivillä päädyin aikuiskasvatuksen ryhmään, jota en olisi ilman ohjausta osannut itse valita. Tämän ryhmän vetäjä ”paljastuikin” henkilöksi, joka on mukana pohjoismaisessa toimintatutkimusryhmässä, jonka piiriin itsellänikin on nyt mahdollisuus liittyä ensi huhtikuussa Vaasassa. Saamani kirja Nurturing Praxis esittelee tämän ryhmän toimintatutkimuksia ja periaatteita, ja huomasin ilokseni, miten samanlaisia lähtökohtia on omassakin tutkimuksessani. Erityisesti ilahdutti Bildung-käsitteen esiin nostaminen. Nyt vain yritän saada kankeaa kieltäni kääntymään kansalaisopiston englannin piirissä, sillä niin ”Pyhän hengen koskettama” en vielä ole, että olisin ruvennut niitä vieraita kieliä puhumaan…:) 

Erittäin iloinen  olen myös siitä, että  esikoisen opiskelu on alkanut niin suotuisten tähtien alla vastapainoksi eräille raskaillekin lukiokokemuksille.  Hän aivan pursuaa intoa, on mukana ainejärjestönsä hallituksessa vastuualueinaan ”sopoa” ja ”kopoa” ja matalan kynnyksen opiskelijatoimintaa ”nyytiä” ja haaveilee harjoittelupaikasta jossain kehitysmaassa. Olen aiemminkin varmaan sanonut, miten hienolta tuntuu se, että lapset osaavat jotain sellaista, mitä itse ei laisinkaan hallitse. 

Siunattua toimintaa on muuten tämäkin, vaikka virallista maahanmuuttopolitiikkaa vastaan onkin:

http://totuusradio.wordpress.com/2010/01/25/piilottajaradio/ 

Onneksi ”laupiaita samarialaisia” on muuallakin kuin pyhissä kertomuksissa.

Tämä hehkutus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla elämäni alueilla liitelisin myötätuulen kuljettamana. On asioita, joissa hakkaan päätäni jatkuvasti seinään ja ”sitä rytmissä päivittäin mä teen..” Olen kuitenkin kohta  taipuvainen ajattelemaan Terhin tavoin: ”Olkoon sitten niin…Näin minä vihellän matkallani…” Silleen taisin asennoitua jo lapsuuskodissanikin joihinkin asioihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: