Alussa oli sana…

helmikuu 8, 2010 at 8:58 pm (Oppiminen ja opetus) ()

Vaikka olenkin viime aikoina ylistänyt toimijoita, niin kyllä sanojen kanssa pelaaminenkin kivaa on. Vaikka välillä rasittaakin, olen itse asiassa etuoikeutettu, kun saan seurata ja ohjata lasten lukemaan ja kirjoittamaan opettelua. Runebergin päivien runollisista kahvitteluista inspiroituneena päätin, että tämä viikko olkoon omistettu luokassamme kaikenlaiselle sanataiteelle.  Teema voisi oikeastaan jatkua koko helmikuun, sillä Kalevalan päivää kohti ollaan menossa.

Tänään kirjoitimme ekaluokkalaisten kanssa satuja. Se oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitimme koulussa omia tarinoita ja ilahduin, miten innokkaasti kaikki tarttuivat toimeen. Hieman vaikeaa oli kyllä saada teksteistä paikoitellen selvää… Ajatuksen lentäessä oli vauhdissa pudonnut kirjaimia, ja sanavälit unohtuivat monelta. Mutta pääasia olikin oman tarinan luominen. Huomenna luemme runoja ystävyydestä ja rakkaudestakin, kun se ystävänpäiväkin lähestyy… Lukutoukkaa on tarkoitus myös alkaa kasvattaa luokan seinälle; toukkaan lisätään yksi pätkä aina, kun on yksi uusi kirja luettu. Ja luokkaan voisi viedä myös säkkituolin, johon voisi päästä vuorotellen kirjan kanssa rötköttämään…Sanomalehtiviikkokin on menossa koulussa.

”Teon ydin on sana ja sen ydin ajatus….” Itse taidan olla sellainen kirjoittaja, että ajattelen kirjoittamalla tai kirjoittaessa. En ole niitä, jotka tekevät miellekartan ja valmiin suunnitelman ennen kuin alkavat kirjoittaa, vaan minusta on mukavaa vain valita kiehtova otsikko, alkaa kirjoittaa ja katsoa sitten, minne ajatus johtaa. Sillä tavalla kirjoitin koulussa aineitakin. En välttämättä osaisi tehdä sellaisia tekstitaidon tehtäviä, joita perheemme seuraava abi joutuu ensi perjantaina kirjoittamaan. Abeilta odotetaan nykyisin aikamoista kypsyyttä ja taitoa analysoida erilaisia tekstejä.

Nuorena kirjoitin säännöllisesti päiväkirjaa, ja teinariin merkkasin tapahtumia ja tekemisiä sekä leikkelin kuvia. Teinareita sitten luettiin ristiin rastiin kavereiden kanssa. Nyt facebook on kuin teinari ja blogit toimivat päiväkirjana. Erittäin kivaa on myös kirjoittaa Kommenttiin Nuorisotutkimuksen verkkosivuille. (Ja siitä jopa maksetaan palkkaa!) Sinne yritän löytää luonnollisesti aiheita, jotka käsittelevät nuorenaolemista ja sinne pyrin linkittämään myös muiden ajattelijoiden ja asiantuntijoiden ajatuksia enkä kirjoita vaan ihan pelkästään omasta päästäni. Viimeksi kirjoitin aiheesta: Kuinka kasvaa oman elämänsä sankariksi. http://www.kommentti.fi/sivu.php?artikkeli_id=672

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: