Kalevala kiehtoo

helmikuu 24, 2010 at 2:29 pm (Ihminen, Kirjat, Opetuksen eheyttäminen, Uncategorized) (, )

Koulussamme on tänään keskiviikkona ja huomenna torstaina pajapäivät Kalevalan ympärillä. Opettajat valitsivat eniten itseään kiehtovan oppiaineen, jonka sisällä halusivat Kalevalaa käsitellä ja suunnittelivat pajakokonaisuuden. Muodostui käsityön, kuvataiteen, äidinkielen ja liikunnan pajoja. Musiikkiakin oli mukana parissa pajassa, vaikkei varsinaista musiikin pajaa nyt syntynytkään. Lapset jaettiin sekaryhmiin niin, että eri luokkalaiset tutustuvat toisiinsa ja saavat mahdollisuuden toimia yhdessä. Isommilla oppilailla (4-6 luokat) on neljä kolmen tunnin pajaa ja pienemmillä  (1-3 luokat) neljä  kahden tunnin pajaa. Itse valitsin oppiaineeksi äidinkielen, sillä Kalevalan kertomukset ja niiden henkilöt kiehtovat itseäni paljon. Miksasin tosin sekaan musiikkia ja kuvistakin ainakin taidekuvien muodossa. Ensin kuuntelimme kannelmusiikkia ja kuvittelimme ja keskustelimme siitä,  millaista elämä savupirtissä oli verrattuna nykyaikaan. Eläytymistä auttoi vanha kuvataulu pirtistä, jossa oli kaksi runonlaulajaakin. (Olin muuten itse pukeutunut kansallispukuun, joka keräsi lapsilta huomiota ja kiinnostusta.) Kerroin, että Kalevala-eepoksen voi laulaa samalla nuotilla koko kirjan (trokee-mitta) ja kuinka tarinat kulkeutuivat näin sukupolvelta toiselle. Kokeilimme vuorolaulua sattumanvaraisesti jostain kohtaa Kalevalaa sekä lauloimme myös ”Joko ruvennen runolle…” Sitten arvoimme työskentelyparit. Luin ja kerroin suorasanaisesti kolme   kertomusta: Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannan ja Joukahaisen koston sekä Lemminkäisen ja Kullervon kertomukset. Kertomuksen lomassa lurautimme laulun pätkiä trokee-mitalla ja katsoimme aiheeseen liittyviä taidekuvia. Jokaisen kertomuksen välissä lapset miettivät pareittain, millaisia henkilöitä Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen, Lemminkäisen  äiti sekä Kullervo ovat sekä sitä, mikä kohtaus jäi parhaiten mieleen. Yhdessä vielä pohdittiin eri henkilöiden motiiveja toimia niin kuin he toimivat, kuka henkilöistä kiinnosti eniten, kuka oli pelottavin jne. Lapset myös esittivät halutessaan ex tempore jotain henkilöä tai kohtausta. Kaksituntiset hujahtivat vauhdilla ja Kalevala tuntui kiehtovan oppilaita.

Itseäni liikuttaa  äitinä aina erityisesti Lemminkäisen äidin toiminta. Millaista rohkeutta, rakkautta, uskoa ja sitkeyttä vaatiikaan oman lapsen kappaleiden haravointi Tuonelan joesta ja palasien liittäminen kokoon! Samoin pohdin Kullervon kertomusta lukiessani, millainen lapsesta kasvaa ilman rakkautta ja kotia. Kullervon julma kostonhimo maksaa oman kotinsa ja sukunsa hävittäjille paha pahalla on aivan tuttua todellisestakin elämästä, esimerkiksi Ruandasta tai Kosovosta. Eilen satuin näkemään, lääkäriaikaani odotellessa, pätkän  Tv-ohjelmasta, joka käsitteli väkivaltaa ja aggressiota (Prisma). Täytyy katsoa, jos se löytyy vielä netistä.

Saan näinä kahtena päivänä myös tilaisuuden kokeilla, miltä tuntuisi olla aineenopettaja. Äidinkieli kyllä todennäköisesti olisi se aine, jota mieluiten opettaisin. Ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta vaikka äidinkielen oppiaines kovin laaja onkin, arvelen, että alkaisin äikän maikkana pian kaivata käsillä  tekemistä ja liikuntaa väliin.

Kaiken kaikkeaan onnea ei Kalevalasta löydy paljoakaan, jos yhtään. Se on sirpaleina niin kuin sampo taistelun jäljiltä.  Hippusista se on koottava  itse kunkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: