Koti, koulu, kotikoulu, koulukoti

maaliskuu 9, 2010 at 8:54 pm (Aika, Uncategorized) (, )

Olen kotiutuja. En vaihda mielelläni edes huonekalujen paikkaa. Kodistamme, joka on vanha koulu, on tullut osa identiteetiäni. Mielestäni olohuoneessa kuuluu olla puolapuut ja köydet sekä eteisessä pitkä rivi naulakoita. Rakastan ruokasalin ikkunasta aukeavaa maisemaa. Naapurimme ovat parhaita mahdollisia naapureita. Silloin kaksitoista vuotta sitten, kun ostimme koulun, totesi entinen naapurimme (Hänkin muuten paras mahdollinen naapuri. Meillä on ollut onnea naapureiden suhteen.) miehelleni: ”On minunkin vaimoni pankissa töissä, mutta en minä sille pankkia osta…”

Omat vanhemmat tyttäremme ja naapurin tytöt ovat kasvaneet  tämän kahdentoista vuoden aikana aikuisiksi. Albumista löytyy kuvia niistä monista askarteluista ja esityksistä, joita entisissä luokkahuoneissa on toteutettu…Lavastus ja puvustus olivat aina esityksissä keskeisimmässä roolissa; esim. kerran oli pienillä käsillä rouhittu tyroxista varsin ”kiitettävä” määrä tekolunta luokan lattialle…(Naapurin tyttö muuten opiskeleekin nyt pukusuunnittelua Rovaniemellä.)  Ensimmäisenä asuinvuonnamme kotonamme oli kesänaapurin akvarellinäyttelykin ja kerran myös paikallisen kameraseuran kesänäyttely. Alkuaikoina järjestin tässä kotikoulussani pikkujouluja oppilailleni sekä heidän vanhemmilleen ja pestasin kotiväen tontuiksi ja joulupukiksi…Kerran kutsuin luokkani haravointitalkoisiin meille ja sen päätteeksi yökouluun. Naapurin naisten runollisia kahveja on nautittu Runebergin päivän aikoihin jo ainakin kymmenen kertaa. Talvipäivien iltamien näyttämönä koulumme on myös toiminut useimpana vuonna. Kotini on kouluni ja kouluni on kotini.

Mutta ”ei ole mikään täällä pysyvää”…. Kaikesta (kai) pitää pystyä luopumaan. Maallistahan tämä vain on, sanoisi Katto-Kassinen. ”Jotain kaikesta säilyy, mut kaikesta vain jotain jää…” (Juice) Ja kyläkoulutkin lakkautetaan, kun niissä on liian vähän lapsia…”Vajaus miehistössä keskenjääneen talkoon… Kuinka ahkerasti joskus töitä tehtiin iltayösta aina aamuaurinkoon…”(Juice)

Yritän totutella ajatukseen, että kotini voisi tulevaisuudessa olla joku muukin kuin koulu. Toisaalta en edes uskalla kuvitella sitä, miten suuri revohka tästä muuttaminen olisi. Kahdentoista vuoden aikana on kertynyt kaikenlaista tavaraa. Monet ovat tässä asiassa auttaneetkin… Kerran esimerkiksi eräs kesänaapuri roudasi meille ihan yllättäen vanhan biljardipöydän. Monet tavaroista kuuluvat juuri tähän kotikouluun.

Niin se on: ”Uusi aamu käymme kiinni työhön uuteen…Vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen, joka kerta meistä tuntuu, että kaikki kesken jää…”(Juice edelleen)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: