Liiankin koskettavaa opetusta?

maaliskuu 22, 2010 at 4:45 pm (Dialogi, Oppiminen ja opetus) (, )

Osuuspankin koululaisille suunnatun piirustuskilpailun aiheena on tänä vuonna ilmastonmuutos. Aihe tuntui aluksi mielestäni liian vaikealta ekaluokkalaisille, mutta erehdyin… Menin aloittamaan tuntia sillä fiiliksellä, että mahtaakohan tästä nyt mitään irrota, mutta otetaan kuitenkin  ensin edes selvää siitä, mitä lapset jo ennestään tietävät ilmastonmuutoksesta…Lähtökohta osoittautuikin varsin viisaaksi, sillä tuskin sain itse enää puheenvuoroa, kun keskustelu lähti käyntiin.

Joukosta löytyi pieni luonnotieteilijä, joka osasi kertoa ilmastonmuutoksen syistä jokseenkin yhtä paljon kuin itse olisin osannut. Aluksi hän heti mainitsi otsonikerroksen ohenemisen ja kasvihuoneilmiön. Muut oppilaat kuuntelivat tätä pientä tietäjää erittäin kiinnostuneena ja osasivatkin mainita asioita, jotka ohentavat otsonikerrosta ja saastuttavat luontoa. Päästiin sitä kautta pakokaasuihin ja mietittiin, miten voisi omalta osaltaan vähentää henkilöautojen käyttöä. Innostuttiin piirtämään mahdollisesti itsemme liikkumaan muuten kuin autolla esim. kävellen, pyöräillen tai skeittailen. Eräs tyttö kysyi, mitä sitten tehdään, jos matka on liian pitkä, ja tätä kautta päästiin joukkoliikennevälineisiin ja taas löytyi mieleinen aihe jollekin linja-autosta  tai junasta. Kaikkein viehättävin lapsilta tullut ajatus oli kuitenkin se, että voitaisiin piirtää itsemme istuttamaan puita. Tämä ajatus syntyi sen jälkeen, kun edellä mainitsemani ”tiedemies” oli sanonut: ”Muuten, puuthan imevät hiilidioksidipäästöjä….” Iceage 2 oli myös katsottu ja sekin selvästikin liittyi aiheeseen…

Lopuksi vielä luin Hesarista joitain seurauksia ja uhkia, joita ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa. Lapset aloittivat luonnostella suttupaperille omaa työtään aiheesta ”Ilmastonmuutos ja minä”. Olin aivan innoissani tunnin jälkeen siitä, kuinka hienosti olimme päässeet työssä alkuun sekä kuinka paljon viisautta löytyykään  lapsista ja kuinka innokkaasti he osallistuivat opetuskeskusteluun. Tänä aamuna kuitenkin tuli puhelinsoitto äidiltä, joka kertoi, että lapsi oli koko viikonlopun pelännyt tulvia ja muita vitsauksia…Taisi olla melkein liiankin koskettavaa oppimista. Piti vielä tänä aamuna palata aiheeseen uudelleen…

Mainokset

2 kommenttia

  1. Kirsi-Maria said,

    Olipa kiva kirjoitus! Jännää, miten paljon lapset tietävät, vaikka asia on kovin monimutkainen. Hienosti heidän kanssaan sitten pääsit noihin konkreettisiin tekoihin, miten jokainen voi itse vaikuttaa asiaan. Ja sitten kuitenkin tuli tuo vastareaktio, ettei saa unohtaa lasten olevan lapsia, joiden voi olla vaikea laittaa asioita suhteisiinsa, eli että just joku tulvien ja rankkasateiden pelko voi olla aikuisen näkökulmasta hämmästyttävänkin konkreettista.

    • Päivi Kujamäki said,

      Niin, melkein pelästyi, miten voimakkaasti lapset voivat reagoida, mutta toisaalta he saattavat sitten myöhemmin ajatella sen takia myös vastuullisemmin ympäristöasioista kuin me vanhempi sukupolvi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: