Rooliemme vankeina

maaliskuu 25, 2010 at 5:39 pm (Ihminen) (, )

Olemme varmaan kaikki jossain määrin omien rooliemme vankeja. Esiinnymme seurassa yleensä siten, kuin meidän oletetaan esiintyvän. Ongelmia tulee oikeastaan vasta sitten, kun lipsumme totutusta roolistamme syystä tai toisesta. Esimerkiksi, jos työpaikan aktiivisin henkilö ei yht´ äkkiä jaksakaan tai viitsikään ottaa jotain ylimääräistä hommaa iloisesti vastaan, ovat muut työntekijät yleensä erittäin pettyneitä häneen. Kukaan ei ole pettynyt siihen henkilöön, joka ei ole koskaan ylimääräisiä tehtäviä ottanutkaan hoitaakseen. Hän saa olla rauhassa. Helposti vieritämme retkien ja kahvitusten järjestämisen sille henkilölle, jolla on taipumusta ottaa huolehtiakseen emännän tehtävät. Muut ottavat iloisesti bisseä, kun tämä emäntä lataa astioita tiskikoneeseen. Jos joskus on ryhtynyt jotain tekemään, saa hän yleensä aina jatkossakin tehdä sitä. Olemme hyviä alistamaan ylistämällä: ”Sulta se käy niin kätevästi… Sä olet niin sanavalmis esiintyjä…Sä osaat niin hyvin noita tiliasioita hoitaa… Olisi varmasti terveellistä jakaa tehtävät ja roolit joskus aivan toisin kuin on totuttu tekemään. Silloin oppisimme arvostamaan toinen toistamme enemmän sekä samalla myös jonkin uuden tehtävän.

Oppilaille koulussakin saattaa käydä niin. Oletamme, että kiitettävä oppilas saa aina kiitettäviä ja olemme pettyneitä, jos hän joskus saakin ”vain” kahdeksikon. Oma tyttärenikin törmäsi tähän, kun sai pitkän saksan kokeesta ”vain ” ämmän, johon itse oli tyytyväinen, mutta jota jotkut kommentoivat: ”Voithan sinä sen vielä uusiakin.” Itse jännitin silloin vuosi sitten erityisesti sitä,  paraneeko tytär myyräkuumeesta ennen koetta.

Itselläni ei työyhteisössämme ole emännän, eikä edes sen aktiivisimman työntekijän, roolia painolastina, mutta saatan jossain mielessä olla vähän pelle, ainakin Mrs Bean. Osittain se on omaa ”ansiotani”, sillä niin kauan kuin muistan, olen avoimesti kertonut kaveripiirissä omista toilailuistani ja mokistani. Toisaalta jostain syystä minulle myös sattuu ja tapahtuu yllättävän paljon kaikenlaista… Mutta asiallisempi henkilö ei näitä toilailuita ehkä niin äänekkäästi esittelisi toisille, vai onko se niin, että asiallisemmalle, varovaisemmalle ja huolellisemmalle henkilölle ei niitä niin usein sattuisikaan? Ehkä kumpikin edellä mainittu oletus on totta. Nyt toilailuni ja hajamielisyyteni menevät muuten tutkijan roolin piikkiin… Kaikenlaisita kommeluksistani huolimatta, tai ehkä juuri siksi, suunnittelen tärkeitä asiota kuitenkin hyvinkin tarkasti ja huolellisesti. Kaikki toimintani ei ole niin spontaania kuin miltä se saattaa näyttää. Vielä kahdenkymmenen työvuoden jälkeenkin suunnittelen ja valmistelen omaa opetustani melko paljon. Lisäksi olen ottanut huolekseni huolehtia, ehkä liiankin joustamattomasti, ruoka-ajoista ja siitä mitä meillä kotona syödään. Tarvitsen tiettyjä turvallisia puitteita ja rutiineja. Silloin, kun toilailuni alkavat rasittaa itseänikin, lohduttaudun  tällä viisaudella: ”Se, joka ei tee virheitä, ei tee yleensä mitään muutakaan.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: