Lohtua Suuresta Kertomuksesta

maaliskuu 30, 2010 at 4:09 pm (Arki/juhla) (, , , )

Pääsiäinen on itselleni tärkeä juhla. Aikaisemmin se mielestäni jopa peittosi joulun, sillä tullakseen kotiin pääsiäinen ei vaadi niin paljon kuin joulu. (Nyt suhtaudun tosin jouluunkin vähän rennommin, enkä suorita ja stressaa enää niin kovasti sen vuoksi.)

Pääsiäisen armollinen ja iloinen sanoma tulee juuri sopivasti  lohduksi myös keväiseen alavireeseenikin. Keltaiset ja oranssit koristeet ovat kuin väriterapiaa harmaan loskan keskellä. Mustasta mullasta nouseva vihreä rairuoho antaa toivoa jostakin uudesta, tuoreesta ja tulevasta. Ja miten ihanaa onkaan paaston lopuksi iskeä suklaamunaan hampaansa ja kaluta pääsiäislammasta.

Huolimatta siitä, kuinka ”uskovainen” onkaan, pääsiäiskertomus on mielestäni jo pelkkänä kertomuksenakin suuri ja merkityksellinen. Se sisältää niin paljon inhimillistä, raadollista ja kuitenkin lohdullista sanomaa. Itsekeskeisenä ja vallanhimoisena aikanamme erityisen ajankohtainen on Jeesuksen esimerkki, kun hän pesee opetuslastensa jalat ja opettaa sillä, kuka on suurin. Jeesus oli niiden ihmisten ja vähemmistöjen puolella, joita muut halveksivat ja hyljeksivät. Hän ajatteli ja toimi rohkeasti ja itsenäisesti juutalaisten lakiakin uhmaten. Eikä hän arkaillut näyttää tunteitaankaan esim. kiivastumalla ajaessaan markkinamiehet pois temppelistä. Jeesuksen huolehtiminen lähimmäisistään tulee esiin jopa ristillä, kun hän sanoo Johannekselle äitiään osoittaen: ”Tämä on äitisi” ja  Marialle: ”Tämä on poikasi.”

Entä sitten pääsiäiskertomuksen muut henkilöt… Joka vuosi uudestaan  liikutun erityisesti Pietarin uhosta ja sitä seuraavasta lupauksen pettämisestä: Ennen kuin kukko laulaa, Pietari kieltää kolmesti edes tuntevansa Jeesusta, vaikka edellisenä iltana on juuri vannonut uskollisuuttaan. Tai kuinka hallitsijat siirtävät päätösvastuuta toinen toisilleen, ja kuinka Pilatus pesee kätensä. Tai kuinka Juudas tappaa itsensä,  kun ymmärtää tekonsa kauheuden kavallettuaan opettajansa mitättömän rahasumman vuoksi. Tosin se oli ilmeisesti Juudaksen tehtävä tässä kertomuksessa, jotta se toteutuisi.

Pääsiäiskertomus tarjoaa meille kaikille paljon pohdittavaa ihmisenä olemisesta. Itse olen pelkistänyt koko kristinuskon sanoman kahteen lauseeseen: Jumala on rakkaus eli Rakkaus on Jumala.  Sekä:  Jeesus on tie Jumalan luo eli  Tie rakkauteen on armo. Se on sopivan joustava ja yleinen uskontunnustus ekumeenisessakin hengessä, sillä  en edes pidä ajatuksesta, että me kristityt olisimme jokin erityinen valittu joukko, joka vain ja ainoastaan pääsee ”taivaaseen” kaikkien maailman eri uskovaisten joukosta. (Tosin kaikkihan on tietty kiinni siitäkin, miten taivas määritellään, ja itse uskon toisaalta yhtä lailla Buddhaan ja valaistumiseenkin ilman suurempia ristiriitoja edes)) Mutta vaikka oma uskontunnustukseni onkin pelkistetty ja lyhyt, sen toteuttaminen käytännössä on kaikkea muuta kuin helppoa. Eikä ole mitenkään ristiriidatonta ja helppoa yhdistää Jumalan rakkaus ja kaikkivaltius siihen kaikkeen pahaan, mitä maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu  koko ajan. Samaa pohdittiin myös draamassa Syytettynä Jumala http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ulkomainen-draama/kansainvalinen-kotikatsomo-syytettyna-jumala

Ja samaa pohti myös saksalainen naisteologi Dorothee Sölle juutalaisvainojen kauheuksien selvittyä hänelle. Sölle ei kuitenkaan kyynistynyt vaan toimi paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Söllen mielestä  Jumala tarvitsee meitä ihmisiä käsikseen yhtä paljon kuin me tarvitsemme Jumalaa turvaksemme. http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/arkisto/uutuudet1405.htm

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: