Kiristääkö vanha kuori?

huhtikuu 6, 2010 at 2:00 pm (Elämä, Uncategorized) (, )

”Kun rapu tuntee kuorensa alkavan käydä liian pieneksi, se alkaa valmistautua kuorenvaihtoon. Rapu ottaa talteen vanhan kuoren kalkin, siirtää sen ravunkiviin ja alkaa kasvattaa uutta pehmeää kuorta vanhan kuoren alle.Paine kasvaa kuoren sisällä ja viimein rapu ryömii ulos selkäkilven ja pyrstön välisen kalvon repeytyessä.Tämä on herkkä hetki ja kuorenvaihdon epäonnistuessa rapu kuolee. Kuoresta kömpii ulos pehmeä rapu, sen uusi kuori on pehmeää kuin iho. Muutamaan tuntiin rapu ei juuri voi liikkua ja kuoren kovettuminen kestää muutamia päiviä.” (Raputietokeskus)

Jokin aika sitten mietin sitä, miltä kuorenvaihto mahtaa tuntua  ja onko rapu jossain vaiheessa ihan kuoreton. Kun otin asiasta selvää, sain tietää, että kuorenvaihto onkin melkoisen dramaattinen tapahtuma, kuten edellä mainitusta voitte lukea.

Vaikka kaikki eivät sitä ehkä uskoisikaan, pidän paljon säännöllisyydestä sekä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä.  Lapsenakin viihdyin koulussa juuri siksi, että siellä oli niin selkeä ja turvallinen järjestys, jollaista kotona ei aina ollut tarjolla. Myönteiset kokemukset koulusta vaikuttivat varmasti ammatinvalintaankin, sillä kirjoitin ystäväni-kirjaan jo alaluokilla toiveammatiksi opettajan. Pikkuveljelle pidin joka päivä kotikoulua, ja tämä muuten lukikin jo neljä-vuotiaana Kolme etsivää-kirjoja. Olen siis ihan kutsumusopettaja. Vasta viime aikoina olen alkanut ajatella, että ehkä voisi tehdä jotain muutakin joissain muissa ympyröissä. …

Kutsumusopettajalle sopii tietysti kodiksi vanha koulu. Vaikka minulla ehtikin olla ennen tätä kouluasuntoa viisi muuta kotia, ei muuttaminen niistä aikaisemmista kodeista tuntunut laisinkaan niin suurelta asialta kuin jo pelkkä ajatuskin siitä, että tästäkin kodista pitäisi luopua. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut jälleen seurata asuntomarkkinoitakin… 

Ja tunnustaa täytyy, että joskus olen kuvitellut sitäkin, miltä tuntuisi elää ”sinkkuna cityssä eikä perheellisenä periferiassa” Olisikohan se niin paljon helpompaa kuin kuvittelen?

Vaikka turvalliset puitteet ja kehykset ovatkin itselleni tärkeät, pidän silti vaihtelusta ja uusista tilanteista. Seurasin keskimmäisen tyttären matkavalmisteluja interrailia varten ja mieleen tuli ajatus: Entäs jos lähtisi itsekin ”ihan ihekseen” seikkailemaan reppu selässä.

Olin samanikäinen kuin tyttäreni nyt, kun kiersimme mieheni kanssa Pohjolaa junalla. Se oli kasvattava  ja mieleenpainuva reissu monella tapaa. Sitä tulee olemaan varmaan tyttärenkin reissu poikakaverinsa kanssa. Todennäköisesti kyllä saamme matkalta viestin: ”Olemme Pulassa!”, sillä matka suuntautuu Italian lisäksi Kroatiaan.

Kauko Röyhkä laulaa Talo meren rannalla kappaleessa: ”Ehkä talo on lukittu eikä ole avainta. Mut jos käännyn pois, en koskaan saa tietää sen ihmeistä.” http://www.justsomelyrics.com/2485783/Kauko-R%C3%B6yhk%C3%A4-&-Narttu-Talo-meren-rannalla-Lyrics

Ja jollainlailla lohdutti tämäkin fakta ravusta: ”Ravuilla ei ole luutuvia ruumiinosia, jotka säilyisivät koko niiden elinajan.”

PS. Hassu juttu:  akvaariomme hiekalta löytyi juuri tänään toisen rapumme vanhat kuoret. Ravut ovat uusia tuttavuuksia akvaariossamme ja  seuraan näitä lajitovereita tietty suurella mielenkiinnolla. Lisäksi löytyi myös pari rapuvauvaa. …Ja illalla tuli vielä sähköpostissa tieto apurahasta, jonka turvin pystyn ensi syyslukukaudella tekemään ”sitä jotain muuta”! Huh, heikottaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: