Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä…?

huhtikuu 17, 2010 at 8:53 am (Emansipaatio, Kasvu, Kasvatus, Uncategorized) (, , )

Vastaus otsikon kysymykseen  lienee, että asiat, joista käytetään kiertoilmaisuja, ovat usein pyhiä tai pelottavia. Niitä kunnioitetaan niin, ettei niiden nimeä lausuta ääneen. Karhulla on monta nimeä suomen kielessä: Kontio, Ohto, Otso, Otsonen, Otto, Kouki, Kouko, Kouvo, Korven kuningas, Kultaherra, Metsän kulta ja hopea, Metsän (kultainen) kuningas, Metsän (kultainen) omena, Mesikämmen ja Nalle.Karhun lisäksi tällaisia pyhiä asioita ovat ainakin kuolema ja sukupuolielimetkin, tosin v-alkuinen kiertoilmaus on jo melkein kulunut käytössä.  

Itselleni tällaiseksi tabuksi on muodostunut väitöskirja. Ei edes siksi, että pelkäisin kovin sen valmistumisen puolesta, vaan siksi, että pelkään, ettei minua, mahdollisen valmistumiseni jälkeen, pidettäisikään enää sopivana opettajaksi. Pelkoni taustalla lienee se vanha käsitys teorian ja käytännön välisestä kuilusta. Toisaalta pelkään, ettei minuun enää sitten suhtauduttaisikaan kuin tavalliseen tallaajaan. (Tässä pelossa taitaa olla jotain jäänteitä luokkajaosta, ”herravihasta” yms.) Pelkoni kuulostavat näin ääneen sanottuna kieltämättä liioitelluilta. Onhan väitelleiden määrä viime vuosina kasvanut hurjasti, ja siitä on tullut melko tavallinen juttu. Tunnen itsekin ainakin kolme väitellyttä luokanopettajaa, jotka toimivat edelleen luokanopettajina. Ja miksi eivät toimisikaan! Ei kai siinä tosiaan ole mitään pahaa/arveluttavaa, että haluaa luokanopettajanakin hieman kehittää itseään sekä  laajentaa tietämystään ja näkökulmaansa. Mutta toisaalta olen myös  kuullut, että on olemassa ihmisiä, jotka suhtautuvat pelkojeni suuntaisesti väitelleisiin opettajiin. Monella muulla alalla tämä kynnys ei välttämättä enää ole niin vaikea ylittää.

Joka tapauksessa olen ollut sellainen ”pelkuri”, että olen käyttänyt mieluummin itsestäni ympäripyöreätä jatko-opiskelija-ilmaisua, mikä tietysti on myös aivan totta. Kysymykseen, mitä opiskelen, olen vastannut : Kasvatustiedettä lisää. (Mikä myöskin on totta.) Viimeinen kysymys on ollut aina kiusallisin: Mikä sinusta sitten tulee? Kiusalliseksi sen on tehnyt kuitenkin erityisesti se, että minua on ärsyttänyt, että  pitäisi aina tulla/valmistua joksikin. Siihen kysymykseen olen sanonut, että opiskelen huvikseni, ja se varsinkin on erittäin totta! Mutta tottahan on sekin, että olen saanut  2008 jatko-opiskelijaoikeuden tutkimussuunnitelmalla, johon piti merkitä myös se tavoiteltava tutkinto…Nyt tämä tavoiteltava tutkinto paljastuu pian julkisesti, kun maakuntarahaston apurahojen saajat julkaistaan lehdessä. Tulen siis esiin kaapista, vai pitäisikö sanoa, kammiosta. Eräänlaista emansipatiota tämäkin.

Niin paljon kuin edelleenkin pidän työstäni luokanopettajana, juuri sen käytännönläheisyyden vuoksi, odotan kieltämättä innolla myös sitä, että saan upota ensi syksynä kirjoittamaan sitä väitöskirjaa. (Huh, taas onnistuin sanomaan sen.) Ihmisiä ei saisi väkisin jakaa toisensa poissulkeviin luokkiin ja lokeroihin; ”joko tai”. Ihmiset voivat olla myös ”sekä että”.  Sellaiseen ajatteluun tähtää myös toimintatutkimukseni, jossa me opettajat olemme oman työmme tutkijoita.

PS. Hauska tosikertomus tietyistä stereotypisistä asenteista: Mieheni joutui kerran lähtemään pihatöistä suoraan terveyskeskuksen päivystykseen. Vastaanotossa häneltä kysyttiin ammattia, johon hän vastasi: ”Professori”. Tähän virkailija kommentoi: ”Ei kun ihan oikeasti!” Ilmeisesti mies ei pihakamppeissaan näyttänyt tarpeeksi professorilta…:)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: