Täti lähti Amerikkaan ja otti mukaan…

huhtikuu 28, 2010 at 4:38 pm (Aika, Perhe, suku, koti, Uncategorized) ()

Mummostakohan tuli mieleen evakkoreki ja muuttaminen. ..Olen alkanut miettiä, mitkä ovat niitä tavaroita, jotka ottaisin mukaani, jos muuttaisimme tästä koulusta pienempään asuntoon. Jostainhan pitäisi varmasti luopua…Silloin, kun muutimme rintamamiestalosta tähän, oli toisin päin. Piti mennä huutokauppaan huutamaan ruokasalin kalusteet. (Yhdet vihreät viinilasit huudettiin muuten miehen kanssa vahingossa kilpaa meille, kun en ensin tunnistanut ääntä takanani.) Hmm, eikös kuulostakin porvarilliselta, mutta tunnustan: Minusta on ihanaa kattaa sunnuntailounas saliin, puhumattakaan juhlapyhien ruokailuista. Sitten, kun vielä joskus saa houkuteltua tytöt soittamaan viulua ja pianoa, on äidin idylli täydellinen…;)

Mutta kohta viulistikin alkaa kalustaa omaa opiskelukämppäänsä, ja tämä neliömäärä alkaa todellakin olla liian kallis ylläpitää. Olenkin jo tehnyt mielikuvamuuttoja Etuoven sivuilla, ihan vain kypsytelläkseni ajatusta. Tuntuu kyllä aika hassulta, kun asuntokauppasivuilla pääsee sillä tavalla ”tirkistelemään” toisten koteja, mutta toisaalta erittäin kätevää ja helppoa mahdolliselle asunnonostajalle. 

Löytyikin muuten yksi siistin näköinen asunto, jopa kuopuksenkin mielestä. En tosin olisi aikaisemmin uskonut, että katsoisin ”sillä silmällä” turvallista tiilitaloa. Olenhan aina retkahtanut vähän ränsistyneen näköisiin puutaloihin. (Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin…?) Jonkinlainen rappioromantiikka kiehtoo; Itä-Saksan puolellakin huokailin aina ihastuksesta…”Oi, tämä ikkuna on ollut rikki varmasti sodasta asti…!” 

Niistä ruokasalin kalusteista saattaisi siis muutossa joutua luopumaan, nyyh! Luopua en kuitenkaan haluaisi Kiljusen herrasväen navetan vintiltä pelastamastani keittiönkaapista, jonka mummo ja pappa aikoinaan kimppaan mennessään ostivat, ja jonka mieheni entisöi hienoksi. (Leikkuulaudat tosin puuttuvat edelleen.) Hienoa olisi pitää se, samoin Kiljusten huushollista saatu, sivustavedettävä sohvakin, joka on petsattu uudelleen. Oma nojatuoli ja keinutuli täytyisi ottaa mukaan, kuten myös  piano, kirjat hyllyineen, äidin tekemä ryijy, pari itselle tärkeää taulua (työkaverin maalaama auringonkukka ja naiivistinen Vastatuulessa-taulu), viherkasvit, sängyt ja sohvat… Ei taitaisi evakkorekeen paljon tältä alustavaltakaan listalta sopia…. Ja mitenkähän on sen tiilitalonkaan kanssa?

Jokin on kuitenkin selvää. Kavahdan heti tällaisia asuntoilmoituksia: ”Remonttitaitoisen ihannekoti runsaspuustoisella reilun puolen hehtaarin tontilla…” Aikansa kutakin. Vaikka tulenkin varmasti ruokasalin lisäksi ikävöimään nykyistä koivujen ympäröimää pihaamme ja erityisesti kaikkia perennapenkkejä, jos/kun tästä joskus lähdetään.

PS. Löytyisikö muuten ketään, kuka haluaisi muuttaa alivuokralaiseksi yläkerran vinon katon alle?

Advertisements

4 kommenttia

  1. Kirsi said,

    Luopuminen on aina vaikeaa, saatikka sitten omasta kodistaan luopuminen! Olen itsekin ollut silloin tällöin mielikuvissani vaihtamassa asuntoa, mutta en millään raaskisi kotoani lähteä, vaikka se on ”vain” pieni kerrostaloasunto. Oopperajuhlien ajaksi luulisi ainakin saavan alivuokralaisia.

  2. Päivi Kujamäki said,

    Kiitos Kirsi viestistä!

  3. Sari P. said,

    Hyvää vappua Päivi! T. Sari

    • Päivi Kujamäki said,

      Kiitos samoin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: