Räjähdysvaara!

Touko 4, 2010 at 5:36 pm (Ihminen, Koulu, Uncategorized) (, )

Meillä on hauska jääkaappimagneetti, jossa lukee: I have PMS. Be Afraid. Be Very Afraid. (Ja kuvassa hymyilee vaarallisen hyväntuulisen näköinen nainen) Jääkaappimagneetti on hauska, vaikka itse asiassahan ei ole mitään hauskaa. Tänään tosin mietin, voiko PMS:n piikkiinkään ihan kolmea viikkoa laskea. Ehkä minusta vain on tullut kärttyinen kääkkä, mutta toivottavasti minusta vielä hamassa tulevaisuudessa tulee leppoisa mummo.

Joka tapauksessa olen viime aikoina pudotellut esineitä (en vielä heitellyt),  ärsyyntynyt erityisesti hälinästä ja metelistä ja iskenyt nyrkkiä pöytään ja pitänyt sulkeisia koulussa. Aloitin tänään liikuntatunnin sanomalla: ”Meillä on tänään erittäin tylsä ja tyhmä tunti: Harjoittelemme mm. jonossakävelyä.  Tällaisia tulevat olemaan seuraavatkin liikuntatunnit niin kauan kuin asiat alkavat sujua.” Ilmeisesti onnistuin olemaan pelottavan tosissaan, koska liikuntatunti sujui ohjeiden mukaan. Ei siis mitään kovin lapsikeskeitä tai -ystävällistä opetusta, mutta vakuutan, että tarpeellista, jotta pystyisin taas olemaan lapsikeskeinen ja -ystävällinen.

Eilen paistoi aurinko häikäisevästi, mutta tänään rätki taivaan täydeltä räntää, kun meillä oli liikuntaryhmän kanssa pyöräretki uimahallille.  Onneksi pyöräilymatka ei ollut pitkä. Tosin riittävän pitkä kastelemaan meidät jo ennen uimista.

Onneksi töiden jälkeen oli kuitenkin kiva kaupunkireissu keskimmäisen tyttären kanssa. Taisin sortua pariin lohtuostokseenkin, mikä ei itseasiassa ole edes kovin tyypillistä minulle, eikä sellaiseen lohdutukseen oikeasti olisi varaakaan. Järjestimme tytön kanssa kirpputoripöydän ja tuli hyvä mieli siitä, että saatiin se aikaiseksi.

Kotiin tullessa kuitenkin palattiin takaisin tämän päivän mielialaan, kun haju paljasti, että likakaivo on taas käynnyt tulvimaan kellariin…SHIT! Kotona kuopus myös vollotti kadonnutta kännykän laturia, jonka etsimistä en katsonut omaksi tehtäväksekseni…Kohdattiin kuitenkin toisemme, kun hän nenä punaisena tuli luokseni ja kysyi: Miksei kukaan halaa ja lohduta, kun mulla on paha mieli?! Niinpä! Helpotti puolin ja toisin kun halattiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: