”Suoraan eteenpäin ei voi mennä kovin kauas…”

Touko 18, 2010 at 6:58 pm (Elämä, Perhe, suku, koti, Uncategorized) (, )

Tänään en ole ollut oikeastaan ollenkaan tehokas, vaan enimmäkseen tuuliajolla.  Lieneekö jotain sijaistoimintaa tai velvollisuuksien pakoilua, mutta tuntui siltä, että tarvitsin tällaista ajelehtimista. Päivä oli mukava. Ekaluokkalaiset näyttivät sen hellyyttävän puolensa  kevätjuhlaharjoituksissa ja arvelen, että huomisessa esityksessä saatetaan  tarvita yleisössä nenäliinaa. Kolme viimeista tuntia vierähti pesäpallokentällä. Neljännen luokan tyttöjen kanssa innostuin itsekin pelaamaan, vaikka jännittinkin, mahdanko osua palloon. Koulussa lapsena en koskaan osunut. Oli kyllä hieno tunne, kun pari kertaa pallo lähti liitämään! Vastapuolen pelaaja totesi tosin kuivan hirtehisesti, että ilmeisesti pesältä toiselle edetessä on pidettävä mahdollisimman kovaa ääntä. No, häntä varmaan harmitti, kun olimme eri puolilla…Ja olenhan minä Kiljunen omaasukuani, se kai selittää jotakin.

Kotona ripustimme anopin kanssa ruokasaliin verhot, joista olen kauan haaveillut. Tyyne-mummon virkkaamat pitsit ehtivätkin jo hieman kellastua oltuaan lähes kolmekymmentä vuotta muovipussissa. Anoppini oli niin ihana, että toteutti suunnitelmani ohuista pellavaverhoista, joihin hän ompeli käsin reikäompeleella mummon tekemät pitsit. Ihailimme sohvalla istuen lopputulosta, joka oli kaunis ja itselleni erittäin arvokas, sillä onhan se pysyvä ”muistomerkki” mummojen käsityöstä. Keskustelimme myös siitä, mihin suuntaan maailmaa pitäisi muuttaa ja olimme yllättävänkin samaa mieltä keskenämme.

Huomasin töiden jälkeen, että wikiopiston julkisen sosiologian osallistujien kesken oli virinnyt sähköpostissa mielenkiintoinen keskustelu, johon tietty osallistuin. Jotenkin tähän toiseen murrosikään, jota ilmiselvästi elän, kuuluu omien ajatusten peilaaminen toisten kautta.

Illalla keskimmäinen tyttö palasi kotiin demonauhan nauhotuksesta. Sain kuulla levyltä, miten hienon kappaleen hän oli itse tehnyt ja nauhoittanut ystäviensä kanssa.

Ennen saunaa heittelin kuopuksen kanssa frisbeetä, jossa kuopus todella on paljon parempi kuin minä, mutta lohdutti minua sanomalla, että kyllä vanha koirakin voi oppia temppuja…Äsken aloimme lukea Pikku prinssiä iltasatuna. Kirja imaisi heti meidät molemmat mukaansa, ja sieltä löytyi myös tuo otsikon viisaus, joka kiteyttää hyvin tämän päivän ajatukset ja toiminnan. Ei ole viisasta aina vain porskuttaa vauhdilla tehokkaasti eteenpäin, paljon mukavampaa on ihailla maisemia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: