Saaressa

kesäkuu 29, 2010 at 8:28 pm (Kirjat, Luonto, ympäristö, maisema, Uncategorized) (, , , )

Vasta pari päivää sitten rantauduin ensimmäistä kertaa tänä kesänä saareen. Suopursu oli jo kukkinut, mutta kyllä kesän tuoksu huumaa vielä niin, että saareen tekisi mieli takaisin heti sieltä palattua.  Aurinko oli kanssamme koko mökkikeikan ja salli molempina päivinä levittäytymisen laiturille kirjojen ja eväiden kera. Vesikään ei ollut enää hyytävää, tosin minä arkuli uin vain saunan kautta, toisin kuin muut rohkelikot. Mutta mökillä ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Eikä mökkiämme tarvitse mitenkään edes tuunata, se kelpaa meille juuri sellaisena kuin oli ostohetkellä kalusteineen kaikkineen. Entisten omistajien taulutkin ovat seinällä. No, sen verran voitaisiin kyllä saada aikaiseksi, että roudaisimme ne lintujen nokkimat 70-luvun ruskearuudulliset nojatuolit kaatopaikalle ja vaihtaisimme ne vähän kevytrakeinteisimpiin kuistinkalusteisiin…

Mökillä voi myös tehdä justiinsa sitä, mitä tykkää.  Ja ainakin sadekesien kuvista päätellen meidän perhe tykkää lukea. Ainoat asiat, joista pitää huolehtia ovat syöminen ja saunominen ja niihin liittyvät puuhastelut, mutta jostain syystä nekin puuhastelut vain rentouttavat. Elämä on selkeää ja yksinkertaista. Tavaroita ei ole liikaa ympärillä. Kaikki mahtuvat hyvin yhteen tupaan tai samalle laiturille.

Niin, minä siis jatkoin keskeneräisten kirjojen lukemista saaressakin. En oikein ymmärrä, kuinka saatoin jättää Saision Kohtuuttomuudenkin kesken keväällä, vai oliko se peräti kevättalvella. (Ja kurkistelin sen loppuunkin tapojeni vastaisesti ja jopa siteerasin kirjaa, vaikka en ollut sitä vielä lukenut, noloa) Onneksi kirjastoauton lainat voi uusia monta kertaa, eikä kukaan ole osannut sitä minulta kaivata, mitä ihmettelen. Saisio on lempikirjailijoitani. Romaanien henkilöt kykenevät niin ihanaan itseironiaan (ei tosin Kohtuuttomuuden Hän) ja teksti on hienoa!  Kohtuuttomuus on kertomus Hänestä, joka hurmaa yleisönsä, mutta on itseriittoinen  narsisti, joka ei varmaan enää itsekään erota, mikä on totta ja valetta, niin vakuuttavasti Hän osaa puhua itsestään ja kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Lisäksi Hän osaa käskeä muita ja pitää heidän palveluksiaan itsestäänselvyyksinä. Kirjan kertoja on tällainen aulis palvelija, jonka Hän on hurmannut. Kohtuuttomuus on kirja ainakin mediasta, populismista, polittiikasta, kulttuurista, julkisuudesta, vallasta, äideistä, suomalaisista, avioliitoista, isättömistä pojista, pojittomista isistä, kiristämisestä ja miesten välisestä rakkaudestakin (tosin melko yksipuolisesta sellaisesta, sillä ei kai narsistinen ihminen kykene rakastamaan). Luin tämän tiiliskiven melkein yhtäsoittoa ruoka- sauna- ja unitaukoja lukuunottamatta, ja tykkäsin kovasti  ja suosittelen muillekin. Nyt haluaisin jo takaisin saareen, josta äsken palasimme, vaikka siellä ei toimi edes netti. Saaressa tuleekin terveellinen tauko sosiaalisesta mediasta, johon olen kieltämättä koulukussa. Onneksi luonto kuitenkin vielä vetää puoleensa ja lukemattomat kirjat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: