Mökkihöperönä

heinäkuu 10, 2010 at 8:06 pm (Kirjat, Luonto, ympäristö, maisema, Oppiminen ja opetus, Uncategorized) (, , , , , , )

Pitää kai taas sopeutua joksikin aikaa tähän ”mannermaiseen” elämäntyyliin, vaikka paljon mielummin olisin jäänyt saareen. Helteet hellivät meitä, joten muita vaatteita ei uimapuvun lisäksi paljon tarvinnutkaan. Vedenkin lämpötila oli 25 astetta jopa Rikkavedessämme, joka on syvä, iso ja tuulinen. Uin ensimmäistä kertaa tänä kesänä saaren ympäri. Toisella puolella joutui kyllä vähän ponnistelemaan aallokossa. Tällä kertaa saarilukemisena oli erityisesti Nurturing Praxis, johon syvennyin uudelleen kevään jälkeen. Nyt erityisesti keskityin opettajan ammatillista kehittymistä koskettaviin lukuihin. (Siihen ryhmäänhän  olen päässyt pitämään sitä esitelmääkin Ecerissä) Ja voi, miten hienoa oli huomata, miten samoja periaatteita ja ideoita olen opiskeluni aikana omaksunut, kuin mitä on pohjoismaisella toimintatutkimusporukalla. Toivottavasti keväällä peruuntunut kokoontuminen vielä joskus toteutuu. Ja nyt, jos ilmestyisi se haltijakummi, en toivoisi kurpitsavaunuja enkä juhlapukua, vaan sitä englannintaitoa, jotta osaisin vielä keskustella kansainvälisemmässäkin seurassa!

Aloitin saaressa myös Outi Pakkasen uusimman dekkarin. Tykkään ”Pakkasista” erityisesti Anna Laineen ruoka-ohjeiden ja Helsinki-kuvausten vuoksi sekä myös siksi, että ne ovat ajassa ja yhteiskunnassa kiinni. Lisäksi oli tosi kiva kuunnella radiota; sieltä löytyy erittäin hyviä ohjelmia, kun vain asettuu kuuntelemaan oikeaa kanavaa. Harmi, ettei kotona tule asetuttua radion ääreen. Nytkin ihan sattumalta osui kohdalle Jake Nymanin Sokkotreffit, joilla oli Tommy Tabermann kommentoimassa sävellettyjä runoja. Tänään risottoa hämmennellessä sattui tulemaan Aakkosista aatteisiin, jossa oli Kaija Juurikkala opettajana, joka ei unohdu. Oli kiva kuunnella Kaijan ajatuksia; hän tuntui ihan sukulaissielulta, tosin rohkeammalta sellaiselta. Yhdistävänä tekijänä oli ainakin se, että Kaija Juurikkalakin piti opettajana olessaan kokonaisopetuksesta ja lähti mielellään toteuttamaan melko spontaanisti oppilailta tulleita ideoita. Haastattelijan kysymykseen: ”Miten voit neuvottelemalla saada jotain aikaiseksi kolmenkymmenen 7-vuotiaan kanssa?” Kaija vastasi: ”Se (neuvottelu) on itse asiassa älyttömömän tehokasta: Ihmiset rupeaa kuuntelemaan toisiansa, kun siitä tilanteesta ei pääse, ennen kuin on löydetty yhteinen näkemys… ” Äänestyksessä sen sijaan usein vain keskitytään omaan näkemykseen; joko voitetaan tai hävitään. Lisäksi Kaija uskoo selvästikin elinikäiseen oppimiseen ja myös elää niin. ”Jälkikäteen huomaa, että asiat limittäytyy toisiinsa ja saa keskinäistä tarkoituksenmukaisuutta….” Juurikkalan mielestä eka opinto (tutkinto/ ammattiin valmistuminen) ei ole vielä perillepääsy, vaan se oma erityinen juttu koostuu monesti ennemminkin juuri ”harharetkistä”.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: