Beautiful day!

elokuu 22, 2010 at 7:04 pm (Musiikki, Uncategorized) (, )

Stadionille saapuessamme jättiläismäistä hämähäkkiä muistuttava lavarakennelma viritti jo suuret odotukset tulevaa U2 -keikkaa kohtaan. Keikka tosin pääsi alkamaan puoli tuntia luvattua myöhemmin, koska skriini ei toiminutkaan toivotulla tavalla. Meillä faneilla alkoi  kieltämättä olla vähän kärsimätön olo, ja iski pelko, mitäs sitten, jos vikaa ei saataisikaan korjattua! PopMart-kiertueen perusteella osasin odottaa myös keikan visuaaliselta puolelta paljon. Videoskriini valo- ja värishowneen oli aivan erityinen ja välttämätön osa kokonaisuutta. Onneksi se saatiin kuntoon! Ja upea show pääsi alkamaan…

Kun bändi asteli lavalle tuli aivan huimaavan hieno tunne! U2 on ollut olemassa suurin piirtein siitä asti kun  saavutin tämän aikuisen pituuteni. Olen  kasvanut ja kypsynyt U2:n musiikin tahdissa lukiolaisesta opiskelijaksi ja sitten myöhemmin opettajaksi ja äidiksi. Mutta niin vanha en näköjään vielä ole, ettei tällaisten starojen näkeminen saisi kyynelehtimään ja kiljumaan kurkkua kipeäksi, ja tämä tapahtui jo heti Bonon ensimmäisen laulun, Beautiful dayn,  aikana.

Mysterious Way sai jo enemmän liikkeelle ja sen tahdissa skriinillekin muodostui erilaisia kuvioita liikkuvista ihmisvartaloista.  I Still Haven’t Found What I’m Looking For oli taattua hittikamaa, jossa yleisö lauloi mukana.  In A Little While-kappaleessa oli hieno avaruusaiheinen video ja animatio. Maailmankaikkeus  oli muutenkin esityksen kantavana teemana ja se hämähäkkiä muistuttava lavarakennelma kuvasikin itseasiassa avaruusalusta, ”Kynttä”.

Jossain vaiheessa iltaa valotaululle ilmestyi kysymyksiä:  Do you pray? Minkä peset ensin suihkussa? Onko rajoja olemassa? Voimmeko tietää mitään varmasti?… Joskus on tärkeämpää tehdä oikeita kysymyksiä kuin antaa oikeita vastauksia.

Bonohan on saarnamies ja hyväntekijä. Joku saattaa suhtautua tietty sellaiseen kyynisestikin, mutta minusta on aina hienoa, jos joku tekee konkreettisesti hyvää ja ilmaisee mielipiteensä.  Kalliiden  Red Zone-lippujen tuotto menee taisteluun Aidsia vastaan Afrikassa. Konsertissa Bono pyysi rukoilemaan Burman oppositiojohtaja Ayng San Suu Kyin puolesta. Skriinille ilmestyi Desmond Tutun puhe siitä, kuinka me ihmiset yhdessä voimme tehdä hyvää ja muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Sen jälkeen tulikin odotetusti koskettava One.

With or without you oli mulle melkein too much, joten oli aika antautua. Ilta päättyi upeaa linnunrataan, jonka muodostivat kymmenettuhannet kännykät valoineen. Moment of Surrender! (Tosin itse antauduin jo heti ensimmäiset saundit kuullessani.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: