Blue Mood

lokakuu 2, 2010 at 7:59 pm (Elämä, Musiikki, Sielu, Uncategorized) (, , , )

Välikausimelankoliako on iskemässä, vaikka yleensä en kärsi siitä syksyllä vaan keväällä. Välikausi, välitila tuntuvat tällä hetkellä sanoilta, jotka kuvaavat omaa tilaani osuvasti. Olen koko ajan kuin eteisessä; lähtemässä jostakin pois tai kolkuttelemassa joidenkin toisien ovien takana. Ikänikin puolesta taidan olla jossakin välitilassa, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Alakuloista oloa tulee lohdutettua helposti ahmimalla. Tunnustan, että olen tänä viikonloppuna syönyt valkohomejuustoa enemmän kuin on kohtuullista (kokonaisen paketin yksin!), eikä se tietty mene alas ihan pelkän kraanaveden saattamana…

Eilen siirsin kotikirpparimme tavarat laajemmille markkinoille Savonlinnaan, mutta en tällä kertaa löytänyt niitä haikailemiani saapikkaita kirpputorilta, vaan viereisestä Sokoksesta. Saapikkaat eivät tällä kertaa olleet myöskään  mymmeli-mallia, mutta mielestäni vietävän hyvännäköiset ja -tuntuiset jalassa, ja onneksi sain ne halvalla. Mutta sitten piti ostaa mekko, että saappaat näkyvät jne… no, onneksi ei kuitenkaan kovin pitkälle sitä ”niin edes päin”. Puolustelin tuhlaamistani sillä, että sain oikeastaan kaikki ostokseni pienellä lisätienistilläni, joka valitettavasti nyt loppuu, eli siihen varmaan loppuu tuhlaamisenikin, I hope so. Ja minäkö se juuri edellisessä postauksessa ylistin niukkuutta…

Alakuloisena etsin myös musiikkia,  joka lohduttaa. Nostalgisessa vireessäni muistin Billy Joelin, jonka vinyyliä vingutettiin meillä ahkerasti 80-luvulla. Lempikappaleeni oli Innocent man. Silloin en sanoja paljon edes pysähtynyt kuuntelemaan, mutta nyt ne tuntuivat kovastikin osuvilta. Malja viattomille miehille!

Onneksi olo on kohentunut iltaa kohden erityisesti kuopuksen ansiosta. Tehtiin yhdessä kauraomenapaistosta ja syötiin se kahteen pekkaan. Niin, se kohtuus on ihanne, jota kohti koitetaan kurkottaa…

Antaa Billyn laulaa vielä kerran tänään täälläkin tämä kappale,  joka alkaa:

Some people stay far away from the door
If there’s a chance of it opening up
They hear a voice in the hall outside
And hope that it just passes by

Some people live with the fear of a touch
And the anger of having been a fool
They will not listen to anyone
So nobody tells them a lie….

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: