Lapin lumoissa

marraskuu 27, 2010 at 10:59 am (Runot, Ystävät) (, , )

”Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut, mitä aiemmin ollut on vailla.” Ihanat Kasvatustieteen päivät takana. Kohtaamisia ja kertomuksia. Narratiivisen lähestymistavanko satoa,  runotyttöjen seuranko vaikutusta, Lapin taikaako, vai kaiken kokemani summa, kenties.  Perjantaina kuitenkin tapahtui sellaista, mitä ei teini-iän jälkeen olekaan tapahtunut. Minulla oli herätessäni runo, joka piti heti ensimmäiseksi kirjoittaa muistiin. Olkoon se tiivis raportti siitä, mitä ehkä ymmärsin ja koin napapiirillä Kasvatustieteen päivillä 2010. Ehkä se on myös tutkimusotteeni, ainakin elämään.  (kenties fenomenologista, ainakin holistista, varmasti narratiivista)

Aika on tässä. Hiljaisuus, jonka kuulen. Pimeys, jonka haluan nähdä.

 T A R – K  A S – T I.

Kaikki on tässä. Rannalla, jolta meri pakeni, merellä, jonne tähdet putosivat.

R A – K  A S – T I T.

 

Ps. Viimeisen sanan lisäsin vasta nyt, kun huomasin, mitä sanan ”tarkasti” kirjaimista voi muodostaa. Ja nyt siinä sitten onkin A ja O. Hetki ja se suurin niistä kolmesta.

Mainokset

4 kommenttia

  1. jukka said,

    tätä minä odotin kuin kuuta nousevaa. substanssipuoli jäi vielä pikkusen auki, mutta onpa kaunis runo. kannatti odottaa.

    nuo runon fiilikset en jotenkin tuttuja, kun istuu yksin kotona ja miettii maailman menoa. kannattaa varoa, ettei ajatus lipsahda liikaa edith södergranin suuntaan. kun sulla on tuota reissuteemaa, kompassia, mulle tulee mieleen mun lemppari edithin tekstistä – insinöörin on tällä saralla pakko siteerata:) tää on ihan kaunis suomeksikin.

    E.S. Det underliga havet

    Sällsamma fiskar glida i djupen,
    okända blommor lysa på stranden;
    jag har sett rött och gult och alla andra färger, –
    men det granna, granna havet är farligast att se,
    det gör en törstig och vaken för väntande äventyr:
    vad som har hänt i sagan, skall hända även mig!

    …tämmösiä kaamosajatuksia joensuusta.

    jukka

    • Päivi Kujamäki said,

      Ihana runo ja melkein vastaus omaan runooni, jonka substanssipuoli jäi mullekin vähän vielä avoimeksi…

  2. Marika Tervahartiala said,

    Hei vaan tänne blogosfääriin 🙂
    Löysin blogisi Pohjanhovin ruokapöytäkeskustelun perusteella, kiitos siitä.
    Verkostoituminen, piiriytyminen, kerronta ja kuvat, tavataan taas virtuaalisesti tai livenä.

    • Päivi Kujamäki said,

      Mistä näitä kommentteja oikein tulee… mutta onpa tämä ihanaa. Olen toivonutkin, että joku joskus sanoisi jotain. Kuvataide kiinnostaa itseäni kovasti ja vaikka kuvataide ei olekaan itselleni ominaisin tapa ilmaista, kuvittelen silti paljon, ja visuaalinen ympäristö ja kuvat kaiken kaikkiaan ovat itselleni tärkeitä. Eli piipahtelen varmasti vastavierailulla blogissasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: