Harvoin haikaira laskeutuu…

marraskuu 30, 2010 at 7:41 am (Aika, Elämä, Elokuvat, näytelmät, televisio, Musiikki, Uncategorized) (, )

Harvoin haikara laskeutuu tasan kymmenen vuoden jälkeen saman perheen katolle, mutta meille tapahtui juuri niin. Haikara vieraili 30.11. sekä vuonna 1991 että 2001. Isosisko saikin 10-vuotis-synttäreillänsä yllätyslahjaksi pikkusiskon. Tätä lahjaa 10-vuotias ei välttämättä ollut kyllä toivonut, sillä tarkoittihan se sitä, että hän joutuisi jatkossa jakamaan yhden lapsen elämän tärkeimmän päivän jonkun toisen kanssa. Myöhemmin molemmat ovat sopeutuneet asiaan, ja uskon, että yhteisestä syntymäpäivästä voi olla jotain käytännön hyötyäkin sitten, kun he vanhempana juhlivat pyöreitä vuosia.

Haikaran laskeutuminen on jotain sellaista, mikä todella tapahtuu, ei tosin ihan odottamatta. Mutta silloin kun se tapahtuu, olet itse tapahtumien keskipisteessä. Elämässä on paljon päiviä, jotka menevät pikakelauksena melkein ohi. Nytkin mietin, miten on mahdollista, että yllätysvauvani on jo yhdeksänvuotias.

Laadullisessa tutkimuksessa pyritään tiheään kuvaukseen. Oman elämän tiheitä kuvauksia ovat ne  hetket, joihin kamera zoomaa tarkasti, äänimaailma tallentuu kirkkaana, mukana sen lisäksi tuoksut, maut ja ihon aistimukset, siihen ei Hollywoodkaan vielä pysty. Siinä ”otossa” et esitä itseäsi vaan olet sitä. Sellaisten hetkien videointi olisi mielestäni synti, ja latistaisi, ellei peräti turmelisi, hetken olemuksen ja merkityksen. Hetken idea ja merkitys on juuri siinä, että se ei toistu koskaan samanlaisena, mutta jättää  jäljen. Koko elämän idea taitaa olla sama…minä sepitän hilpeitä lauluja kauniista katoavasta elämästä.

Mainokset

5 kommenttia

  1. jukka said,

    heh-heh, tämä päivä muistetaan historiasta kovasta paukkeesta, toivottavasti sulla sillä rintamalla oli helpompaa. mulla tuo synkrooni ei onnistunut ihan niin hyvin, tyttäreni on syntynyt pari viikkoa aiemmin ja näihin aikoihin vietämme kimppasynttäreitä, nyt olemme jo pitkälle yli 50-vuotiaita:) jousimiehet on pop.

    tuosta hetken elämisestä oli aamun positiivareissa hyvä heli karjalaisen heitto:
    ”Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
    Kerran synnyn, kerran kuolen
    ja vain yhden kerran elän tämän hetken”

    on tosiaan harmi että tuoksuja ei saa talteen dementian varalle, moni lapsuuteni muisto peilautuu niiden kautta.

    • Päivi Kujamäki said,

      Hei, sähän olet selvästi käynnyt juttelee mun kanssa 🙂 Kiva, tosin mun pitäisi itse asiassa tehdä töitä, mutta on jotenkin nyt hajaantunut mielenkiinto. Pistin tän päivän tehtäväkseni yhden kokoontumistallenteen purkamisen; siihen on sitten pakko keskittyä, kohta!

      Sama kokemus tuoksuista mullakin. Hajuaisti onkin muuten ainoa aisti, ”jonka saama informaatio ei mene ”aivojen kautta” vaan limbisen järjestelmän kautta…Limbinen järjestelmä on peräisin evoluution varhaisista vaiheista. Nykyään sen tehtävänä on tarkkailla kokemuksiamme ja tallentaa tärkeät kokemukset muistiin.” (googlailin nuo lainaukset varmistaakseni, muistanko oikein lukion psykan tunneilta) Siis tämä hajaantunut mielenkiinto on tänään niin totta! Ja kuulema parinvalinnassakin hajuaistilla on suuri merkitys. Vetoa tunnetaan niihin, ketkä tuoksuvat erilaiselta kuin itse, ja tämä kuulema takaa, ettei pariuduta ihan lähisukulaisten kanssa.

      Joo, eräänlainen yhden illan talvisota käyty kaksi kertaa, tulitusta oli kyllä!

      • jukka said,

        mielenkiintoista, tuota en tiennytkään. nenä on tärkeä. ruoanlaitosta ei tuli mitään ellei tuoksujen lisänautinto avittaisi, kokeilepa syödä tuoretta persiljaa nenä tukossa – aika järkyttävän mautonta. ja sitten jos haluaa hifistellä viineillä, ne aukeaa nenän kautta ihan eri tavalla. tuo parinvalinta nenän perusteella, se taitaa olla jo tiedostamatonta toimintaa.

  2. Marika Tervahartiala said,

    Sun pitää laittaa tänne blogiin vastaisuuden varalle se sellainen toiminto, että näitä tekstejä voi jakaa suoraan naamakirjassa/tulostaa jne.; mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Kirjoitat niin hyvin, että varmaan tulee tarvetta sellaisellekin 🙂

    (löytyy muistaakseni jostain sieltä hallintatyökaluista, olisko ”settings” -> ”sharing” tai jotain sen kaltaista 🙂

    • Päivi Kujamäki said,

      Oho! Kiitti Marika! Tänne on kiva kirjoittaa, mutta ei se ihan joka paikkaan onnistu niin. Luin just Rovaniemen jälkeen, mitä olin kirjoittanut v-kirjaan ennen reissua. Voi hyvä sylvi, miten kankeaa tekstiä ja huonoa suomeakin. Yritin sitä sitten korjailla, mutta se on jotenkin niin erilaista kirjoittamista…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: