Kuluttajasta tuottajaksi

helmikuu 22, 2011 at 8:40 pm (Oppiminen ja opetus) ()

Sen lisäksi, että tämä yliopisto-opetuspesti on mieleinen ja mukava, se on selvästi myös tarpeellinen minulle;  pääseepähän vähän ilmaa tähän vakuumiin. Lukemaan opettamisessa olen tietty konkari, mutta näköjään myös rutinoitunut sellainen. Huomaan nyt, kuinka en ole ollut edes kiinnostunut vaihtoehtoisista tavoista toimia, vaan tyytynyt toistamaan vuodesta toiseen omasta mielestäni toimivia juttuja. Ja kyllähän lapset ovat oppineet lukemaan, mutta nehän oppivat ”opettajasta huolimattakin” (lause, joka jäi itselle mieleen OKL:sta).

Viime viikonloppuna luin kurssille merkittyä tenttikirjaa ja valaistuin. Lukemaan voi oppia kirjoittamallakin! Itse asiassa omat vanhemmat tyttäreni oppivatkin ensin kirjoittamaan ja vasta sitten lukemaan. Tutkimusten mukaan kirjoittamaan oppiminen on jopa helpompaa kuin lukemaan oppiminen. Arne Trageton esittelee ja perustelee kirjassaan  lukemaan oppimista tietokoneella kirjoittamalla argumenteilla, jotka upposivat minuun.

-Tietokone on tuttu väline, joka löytyy jo lähes joka kodista. Varsinkin pojille on helpompaa aluksi kirjoittaa koneella kuin käsin. Kirjoituskoneella on kiva kokeilla erilaisia fontteja ja kirjainkokoja. TVT-taidot kuuluvat jo perustaitoihin puhumisen, lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen lisäksi.

-Lapset pääsevät tässä menetelmässä heti ilmaisemaan itseään. Aluksi kertomukset ovat satukirjoitusta, kirjainjonoja, mutta lapsille merkityksellisiä. Seassa voi olla jo sanojakin, jotka osataan. Kirjainjonoja käydään analysoimaan ja tutkimaan, esim. ympyröidään niistä tiettyjä kirjaimia jne.

– Lapset työskentelevät pareittain ja oppivat toinen toisiltaan.

-Opetuksen teemoja käsitellään kirjoittamalla niistä itse. Kaikki siis liittyy kaikkeen. Minua onkin aina vähän potuttanut, kun aapisen ja lukukirjan jutut ovat niin irrallisia ja eri aiheesta kuin se aihepiiri jota kulloinkin muuten käsittelemme. Lisäksi kirjoitetaan satuja, kirjeitä, lehtiä…

– Menetelmä on lapsikeskeinen ja edetä voi oman tahtiin.

– Menetelmässä ”lukukirjat” tehdään itse. Ollaankin heti itse tekstin tuottajia, ”kirjailijoita”, eikä vain kuluttajia. Kaikki kunnia tietysti myös oppikirjoille, mutta kyllähän oppikirjabisnes aikamoista bisnestä on, ja oppikirjoilla on monesti liian suuri asema opetuksessa. Olemme aivan liian oppikirjakeskeisiä. Ja kun kallis oppikirja on hankittu, sitä pitää tietysti myös käyttää, joten meistä tulee oppikirjan ”orjia”; se määrää mitä milloinkin käsitellään. Lisäksi opettajan oppaiden jotkut ohjeet ja työskentelyehdotukset suorastaan aliarvioivat opettajien omaa ajattelua ja luovuutta. Ja entäs ne kalliit työkirjat!! Tragetonin menetelmä säästäisi myös koulujen vähiä varoja. Tarvittaisiin vain asennemuutosta ja rohkeutta!

Katsotaan nyt, löytyykö minulta sitä asennetta ja rohkeutta, kun kohta on taas kirjatilausten aika. Niistä työkirjoista aion kyllä luopua ja säästää ja satsata sen sijasta vaikka askartelumateriaaleihin. Aapisesta en kuitenkaan taida tohtia vielä luopua, mutta ensi vuonna käsittelemme aihepiirejä heti alusta asti kirjoittamalla niistä itse omiin vihkoihin ja tietokoneellakin tekstiä. Lupaan sen!

Ja laitetaan levylautaselle vielä tämä Oppimisen ylistys. 😉

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: