Up to the hill, down to the valley

maaliskuu 7, 2011 at 8:16 am (Elämä, Ihminen, Ystävät) (, )

Tennilä on mielentila. Tennilä on leikki, nauru ja ystävyys. Tennilä ei ole paikkaan sidottu. Se on siellä, missä ovat läsnä em. leikki, nauru ja ystävyys. Tänä vuonna Tennilä oli lähellä Müncheniä, Grosshelfendorfissa, jossa vietettiin 21. Tennilän Talwipäiwät kaikkia perinteitä noudattaen.  Aivan nimensä mukaisesti Grosshelfendorf tarjosi minulle suuren avun nousta ylös onnen kukkuloille ja unohtaa hetkeksi murheen laakso. Silmä lepäsi kumpulevassa maalaismaisemassa, taivas oli korkea ja sininen ja kevään ensimmäiset sinivuokotkin löytyivät reittimme varrelta. Ystävien seura tarjosi sekä yksilö- että ryhmäterapiaa, ja taisi olla lisäksi vastavuoroista sellaista. Ja ruoka oli sikäläistä lähiruokaa parhaimmillaan; tuoretta, lisäaineetonta, ja siksi niin puhtaan ja raikkaan makuista. Aamiassämpylätkin sinä aamuna leipomossa leivottuja…

Suomeen paluu loman jälkeen ei ollut siksi kovin mieltäylentävä kokemus. Palatessaan jostain muualta näkee paremmin sen rumuuden, jolta on tottunut sulkemaan silmänsä. Rakennettua ympäristöämme ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi. Ja kotona odottivat kaikki ne samat ratkaisemattomat ongelmat, jotka työnsin loman ajaksi sivuun, ja joita koko ajan lakaisen ainakin hetkellisesti jollakin konstilla maton alle. Kohtahan tässä laskeudutaan paastoon, ja lienee aika siivota perusteellisesti, sieltä maton altakin, ja  erityisesti sielukin.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Lena Salmi said,

    Kirjoitat Suomessa näkemästäsi rumuudesta. Mutta entä koettu ilo? Kotonani sylissäni tietokoneen äärellä istui 2-vuotias Siiri. Meillä oli esteetön näkymä ulos UM:n melkein 200-vuotisiin rakennuksiin, jäänmurtajiin, merelle ja taivaalle. Yhtäkkiä Siiri alkaa riemuissaan kiljua ”lintusia, lintusia!”. Tajusin kuinka onnellinen olen.

    • Päivi Kujamäki said,

      Minulla aukeaa myös ihana maalaismaisema omasta ikkunasta ainakin vielä, mutta nyt kun samaan aikaan yritän etsiä uutta asuntoa, huomaan olevani aika kriittinen rakennettua ympäristöämme kohtaan. Esteettistä näkökulmaa ei välttämättä ole otettu huomioon, kun näitä suomalaisia kirkonkyliä ja lähiöitä rakennettiin. Eikä sitä välttämättä tehty/tehdä kaupungeissakaan. Ollaan sen suhteen niin nuori maa.

      Luonto ja lintuset ovat ilman muuta ihania! Tänään juuri ihailin retkiluistimilla Oravin norppamaisemia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: