Kirjoittamisen koulut

huhtikuu 10, 2011 at 9:52 pm (Elämä, Perhe, suku, koti, Uncategorized) (, )

Sosiologipäivillä Virpi Yliraudanjoki esitteli, mitä ranskalainen kirjallisuuden ja kielen tutkija Hélène Cixous ajattelee kirjoittamisesta. Cixous on kuvannut erityisesti naisen kirjoittamista (écriture féminine) kolmen askelman kautta,  jotka ovat  Kuoleman, Unien sekä Juurten koulut ja jotka myös muodostavat kirjoittamisen ytimen. Kirjoittaminen syntyy syvällä meissä ja  tarkoittaa paluuta asuinsijoille (ks. Cixous 1986, 85–86), joilta ruumis voi löytää tiensä näkyväksi. (Cixous sit. Yliraudanjoki)

Jotenkin olen itsekin kokenut tuon. Kirjoittaminen on ollut minulle aina omin tapa ilmasta ja ymmärtää itseä.  Oikeastaan kirjoittaminen on minulle keino ajatella, tarvitsen kynän tai näppäimet käsiini jotta ajatus kulkisi,  koulussakin nappaan aina oppilaan kynän käteen, kun minun pitää neuvoa jotakin.  Joskus tulee myös  suorastaan fyysisen pakottava tarve kirjoittaa. Nuo kolme kirjoittamisen kouluakin tuntuvat tutuilta. Kuolema merkityksen antajana elämälle tai toisaalta kuolema elämän merkityksettömäksi tekevänä on ollut itselleni jollain tasolla selvää jo melko varhain. Johtunee ehkä siitä, että talossa, jossa asuin, tapahtui itsemurha. Kirjoitan tapahtui, koska ainakin jäljelle jääneille se usein tapahtuu täysin yllättäin. Vaikka itselläni onkin papastani jonkinlainen muistikuva, on kummallista, tai ehkä suojaavaakin, etten muista tapahtuneesta yhtään mitään. Minulle kerrottiin vasta vuosien päästä, kuinka pappani oli kuollut. Se auttoi silloin kyllä ymmärtämään ja yhdistämään monia asioita. Minusta itsemurhaaja vammaannuttaa, ellei peräti tietyllä tavalla tapa monta muutakin ihmistä samalla. Ja ainakin hän jättää syyllisyyden jaettavaksi. Siksi itsemurha on minusta epäreilu ratkaisu.  

Kaikki ovat varmaan jo kuulleet, tai lukeneet paremminkin, sen mitä opin koulussa…Sehän oli se viidennen luokan opettajani viljelemä lause: ”Mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla.” Se on minusta erittäin vapauttava ja toisaalta myös velvoittava lause. Se muistuttaa siitä, että meidän kaikkien on kuoltava, mutta  sitä ennen myös elettävä.  Lukioaikana valitsin mieleisimmäksi runoksi äidinkielen tunnilla Sarkian Älä elämää pelkää.  Sen (melko pateettinen)  lause: ”On kuoleman portti aina avoin” teki ravisuttavan vaikutuksen minuun teinityttönä, jolloin enimmäkseen  muuten kyllä keskityin bileisiin, poikiin ja uusiin kampauksiin, siis elämään.  Eikös se eläminen, loppujen lopuksi, ole se elämän tarkoitus.

Juuret puskevat esiin monesti näistä Kravun postauksistakin. Nekin auttavat ymmärtämään paljon sitä, miksi minusta on tullut minä. Puutarhassa pidän kovasti kukkapenkin perkaamisesta, minusta on mielenkiintoista vedellä pitkiä juuririhmastoja mullasta. Olivatpa sukumme juuret minkälaiset hyvänsä, ne kyllä aina antavat mielestäni voimaa siitä maasta, johon ovat kiinnittyneet. Ja juurten pitääkin kiinnittyä, se on niiden tehtävä. Kasveja voi kyllä onneksi siirtää, kun sen tekee hellävaraisesti. Aion itsekin ottaa monta perennaa juuripaakkuina mukaan, jos ja kun tästä kodista muutan uuteen kotiin. Osa perennoista on peräisin jo lapsuuskodistani, kuten palavarakkaus; jaloakilleijat ovat Martta-mummolta; pionit ovat 40-vuotislahja mieheltäni ja lisäksi on kirjava joukko kukkia, jotka haluan ottaa mukaan muistona täällä vietetystä ajasta. Eikö olekin ihana ajatus, että parhaassa tapauksessa nämä kukat kukkivat yhä uudelleen vuodesta toiseen vielä paljon myöhemmin kun itse en enää ole niitä katsomassa.  Äyräpään ”pyhiinvaelluksellakin” löysin erään sukulaisen kotipaikan nimenomaan sen perusteella, että siinä kasvoi perennoita.

Nukun mielelläni ja yleensä hyvin. Pieniä harmeja jopa pakenen peiton alle. Kannattaa nukkua yön yli, sanotaan. Ja niinhän se onkin, että moni asia ratkeaa, kun antaa sen rauhassa ratketa. Piilotajunta tekee töitä nukkuessa, esimerkiksi unien kautta. Koska nukun niin sikeästi, muistan harmillisen harvoin uniani. Mutta sen olen huomannut, että elämänmuutosten ollessa ajankohtaisia, myös näen ja muistan enemmän unia. Niihin ilmestyy henkilöitä vuosien takaa, joista osa on jo kuolleitakin. Jokin aika sitten juttelin koko yön ensimmäisen poikakaverini ja hänen siskonsa kanssa. Mummo ja isä ovat myös olleet viime aikoina elossa unissani ja olen esitellyt heille uusia ystäviäni. Eräänä yönä näin unta liskoista;  kaikkien pöytien alla oli kasoittain lihavia liskoja, mutta ne eivät olleet ollenkaan inhottavia, vaan kiehtovia. Pahaa untakin näin: Olin hississä perheeni kanssa ja painoin nappulaa ylimpään kerrokseen, mutta jo matkalla sinne tajusin, ettei ylintä kerrosta ole ollenkaan, hissikori syöksyi hissikuilua alas muut perheenjäsenet mukanaan, mutta itse sain jotenkin tarrattua seinästä kiinni siellä korkealla ei missään kerroksessa. Kauheinta unessa oli se syyllisyys, että olin itse painanut nappia. Onneksi näin kuitenkin, että ambulanssi saapui paikalla ja ilmeisesti pahimmilta vammoilta säästyttiin. Jos en niin kovin paljon näekään unia öisin niin sitäkin enemmän uneksin hereillä ollessani. Jotenkin minua on aina auttanut, että kuvittelen asioita. Hyvin kuviteltu on jo mielestäni puoliksi valmis.

Kyllä kirjoittamisen kouluja tosiaan ovat kuoleman, juurien ja unien koulut. Ainakin niistä voi monesti ammentaa ymmärrystä.

PS. Liskot unissa alkoivat kiinnostaa ja googlasin mitä löytyy sillä hakusanalla…Yllättävän osuvaa!  Tällaista löytyi intiaanien voimaeläimistä kertovalta  sivulta:

Lisko

PÄÄTEEMA: Säilyttäminen, unelmoiminen.
Lisko loikoilee itseään viilentäen kiven varjossa, silmäluomien alla sen silmät liikkuvat edestakaisin – Lisko näkee unia. Unet ovat tapa, jolla henki vierailee tulevaisuudessa.
PARANTAVA VOIMA: Liskon taikavoima on todellisuuden varjoissa, missä tulevaisuus paljastuu unissa. Liskon parantava voima on mahdollisuus tutkia tulevaisuutta ja tehdä suunnitelmia tuleville tapahtumille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: