Rinta rottingille!

huhtikuu 15, 2011 at 8:25 am (Oppiminen ja opetus, Uncategorized) (, )

Tämän aamuinen puhelinkeskustelu vakuutti minut siitä, että yksi tutkimukseni päätehtävistä on tuoda esiin meidän tavallisten opettajien työtä ja asiantuntijuutta, antaa ääni sille osaamiselle ja toiminnalle.

Nyt on alkanut taas uusi opetussuunnitelman muokkauskierros. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että tietyt opettajat valitaan vastuuhenkilöiksi  kunnista,  ja nämä opettajat sitten kokoontuvat pienissä ryhmissä pyörittelemään sanoja OPH:n antaman normitekstin sisällä.  Hienoa tässä toiminnassa on se, että kokoonnutaan yhteen ja saadaan siten mahdollisuus keskustella asioista, mutta se sanojen uuteen järjestykseen laittaminen valmiin raamin sisällä on minusta ajanhukkaa.

Puhelinsoitto tuli  lastentarhan puolelta tutulta erityisopettajalta, jota oli eräs toinen tuttu neuvonut kääntymään puoleeni OPS:n eheyttämistä koskevan luvun osalta. Minua käytettiin siis asiantuntijana, itse asiassa taisi olla ensimmäinen kerta, kun minua pidettiin jonkin tietyn asian osaajana. Se tuntui hieman hämmentävältä, mutta toisaalta myös mukavalta. Tosin totesin heti puhelinkeskustelun alkuun, että eheyttäminen on juuri sitä, mitä he ovat päiväkodeissa tehneet koko ajan, ja että tavoitteeni toimintatutkimuksessani onkin tuoda juuri sitä kokonaisuuksista lähtevää ajattelua myös koulun puolelle. Minulle soittanut opettaja halusi kuitenkin vahvistuksen sille, että heidän opetussuunnitelmatekstinsä on asianmukaista. Hän luki  muutaman kappaleen tekstiä, joka oli selvällä suomen kielellä kirjoitettua ja jossa tulivat esiin mielestäni kaikki tärkeimmät eheyttämiseen liittyvät käsitteet: kokonaisuuksista lähtevä opetus, paikallisuus, opetuksen liittäminen ympäröivään maailmaan, taitojen oppiminen sirpaletietojen sijasta, vuorovaikutus… Olin vaikuttunut ja pyysin, että saisin käyttää heidän eheyttämisen lukuaan yhtenä aineistona tutkimuksessani. En siis todellakaan ollut sen kummempi asiantuntija kuin kentällä toimivat opettajat, tai paremminkin sanoen: Me olemme asiantuntijoita.

Tätä tutkimustani tehdessä olen alkanut ihmetellä, miksi meitä tavallisia opettajia käytetään niin vähän asiantuntijoina, kun luodaan uusia opetussuunnitelmia. Miksi  ihmeessä muka  opetusministeri, jolla ei ole lainkaan käytännön kosketusta opetustyöhön, olisi tavallista opettajaa parempi asiantuntija? Tiedän, että hän käyttää asiantuntijoita apunaan, mutta miksi asiantuntijat eivät ole varsinaisia opettajia? Eikö sen sijasta, että opettajat velvoitetaan pyörittelemään niitä jo ylemmällä tasolla laadittuja lauseita hieman eri sanajärjestykseen, olisikin viisasta, että nämä samat opettajat kokoontuisivat puhtaan paperin äärelle ja tekisivät esityksensä OPH:lle käytännön työn tuomien kokemusten perusteella siitä, mihin suuntaan opetusta tulisi kehittää.

Jokin aika sitten kirjoitin tulevaan väitöskirjaani kappaleen Kincheloea siteeraten: Vallitsevan käsityksen mukaan tieto on jotakin sellaista, jonka ovat tuottaneet ulkopuoliset asiantuntijat kaukana koulusta. Tämä käsitys pitäisi muuttaa demokraattisen reformin kautta, jonka myötä opettajat tiedostaisivat, kuinka heillä, ulkopuolisiin asiantuntijoihin verrattuina, on paljon paremmat mahdollisuudet ymmärtää kasvatustodellisuutta ja tutkia sitä. Kun opettajat voimaantuvat, he eivät enää hyväksy kyseenalaistamatta ylhäältä päin annettua asiantuntijatietoa. (Kincheloe 2003, 18.)

Mainokset

2 kommenttia

  1. Matti Taneli said,

    Hei hyvä ystävä Krapu,

    Näin juuri on kuten sanot! Parasta opettajana olossa on se, että oppii asioita,
    joita opettaa ja ehkä vielä parempaa on se, että osallistuu omalla osaltaan
    maailmanparantamiseen ja että on ihmisenä ihmisten joukossa.
    ” Mä taimi olen Sun tarhassas…;)” Ehkä opettaja nimi onkin huono,
    koska tärkeintä on luoda oppilaiden huoneet auringonpaistepaikoiksi,
    siis siellä me sitten kaikki sädehtimme, eikö niin ”säteensaattaja.”

    Kevät tulee hitaasti mutta varmasti.

    ystävällisin terveisin Matti

  2. Päivi said,

    Juuri niin ajattelen itsekin; opettaminen on julkista järjen käyttöä ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin sekä sytyttää oppilaiden kiinnostus erityisesti edellä mainittuihin asioihin. Oli kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa, Matti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: