Irti

kesäkuu 12, 2011 at 5:40 pm (Matkakertomuksia)

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä pitkään jatkunut välitila ala jo väsyttää. Olin siis loman tarpeessa, eikä se loma olisi onnistunut näissä samoissa ympyröissä. Eskapismia, varmasti, mutta tarpeeseen, epäilemättä! Viikon reissu helpotti jonkin verran sitä epämääräistä ikävää, jota poden ja joka tuntuu siltä kuin ohuen kelmun sisällä olisi tutisevaa, vellovaa hyytelöä.

Matkalla junassa on kivaa, koska silloin ei oikeastaan ole vielä missään ja kuitenkin samaan aikaan on tulossa jostakin ja menossa jonnekin. Matkalla on irti. Minusta on mukavaa mennä ravintolavaunuun ja alkaa jutella ventovieraitten kanssa. Ihmiset kertovat välillä vieraalle otteita jopa elämänsä suuremmistakin kertomuksista. Kohtaamiset ovatkin matkan parasta antia, ja niitä mahtui tähänkin matkaan.

Matkustin ensin idästä länteen, eli Raumalle. Ihana pikku kaupunki! Tuntui kuin olisin ollut ulkomailla. Kohtaamisten ja uusien tuttavuuksien lisäksi Kasvatuksen historian ja filosofien päivien anti oli se, että kiinnostuin historiasta. Kiinnostus syntyi tarpeesta, sillä 1800-luvulle sijoittuvassa roolipelissä jouduin seurailemaan sivusta tietämättömyyteni vuoksi; en pystynyt argumentoimaan fennomaanina uskottavasti, koska minulla ei ollut mitään pohjatietoa, jonka varaan  olisin  voinut rooliani rakentaa. Muutenhan kyllä fennomaanin rooli olisi ollut aivan luonnerooli itselleni ja mielestäni fennomaanien aatteita tarvittaisiin jälleen tänä aikana, jolloin englannin kieli, jopa yliopistojen opetuskielenä, pyrkii  valtaamaan  tilaa suomen kieleltä. Fennomaanin roolin sijasta minun olisi ollut kyllä erittäin helppo eläytyä tolloksi talonpojaksi. Nyt asiantila onneksi hieman kohenee, sillä sain matkalukemiseksi Lauri Kemppisen erinomaisen väitöskirjan Sivistys on Suomen elinehto, joka valottaa Yrjö Koskisen kasvatusajattelua. Muuten olen sitä mieltä, että Savonlinnan kampuksen lisäksi myös Rauman OKL pitää säilyttää, jo ihan historiallisen miljöönsä vuoksi: tutustuimme Laurin opastuksella koulumuseoon ja ihanaan puutarhaan, josta Rauman OKL on tunnettu.

Rauman jälkeen oli vuorossa muorila, josta teimme päiväretken luonnontieteelliseen museoon kuopuksen ja hänen pikkuserkkujensa kanssa. Siellä sai katsoa montaa eläintä suoraan silmiin ja tutustua myös luihin ja ytimiin. Upea näyttely! Mun lempieläin on se lumikko, joka asuu halkopinossa… ja sinä silloin, kun sun silmissä on ilvestä. Ihanasti, ja niin tutkivasti, minua silmiin katsoi  junamatkalla myös serkkuni poika Oskari, joka on eskari.

Viimeinen matkakohteeni  oli Annikin runofestivaalit, jotka  pidettiin tänä vuonna Annikinkadun sijasta Finlaysonin tehdasalueella. Mielestäni parasta antia oli tänä vuonna laulettu runous: Paleface, Joose Keskitalo ja erityisesti itselleni uusi tuttavuus, Risto, ihanan villi,  hauska ja punk! Täydellisen läsnäolon sai aikaan myös Joose Keskitalon melkein meditatiivinen musiikki. Ilta jatkui yllättävien kohtaamisten merkeissä ja sai minut miettimään Levinasin filosofiaa:  ihmisen silmiä ja silmiin katsomisen merkitystä ja voimaa. Levinasin mukaan jokaisen ihmisen silmissä lukee Älä tapa. (Lehtimaja 08, 28) Minusta tuntuu, että omissa silmissäni taitaa  lukea nyt jotain vielä enemmän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: